Raketti
Wikipedia
Raketti on toimintaperiaatteeltaan yksinkertainen laite, joka perustuu liikemäärän säilymiseen. Sen työntövoima syntyy purkamalla rakettimoottorista suurinopeuksinen materiaalisuihku. Raketti on eri reaktiomoottoreista paras, kun pyritään saavuttamaan hyvin suuria nopeuksia (useita km/s).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Rakettimoottori
Rakettimoottori on yleensä kemiallinen reaktiomoottori, jossa kiinteän tai nestemäisen ajoaineen (propellant) palaminen polttokammiossa (combustion chamber) muuttaa ajoaineen kemiallisen energian paine- ja lämpöenergiaksi. Kuuma palamiskaasu kiihdytetään suureen nopeuteen raketin suuttimessa (nozzle). Rakettimoottori kuljettaa mukanaan sekä polttoaineen (fuel) että hapettimen (oxidizer) ja on näin ollen täysin omavarainen verrattuna esimerkiksi suihkumoottoriin, joka tarvitsee ilman happea toimiakseen.
Katso myös: Rakettimoottori
[muokkaa] Raketin käyttökohteet
Raketti voi olla kuljetusväline, ohjus, lentokone tai avaruusalus.
Raketteja (rocket) käytetään lähinnä tutkimus, harraste, huvi- ja sotilaskäytössä.
Tutkimus- ja harrastekäytössä käytetään yleensä ohjaamattomia raketteja, jotka toimivat yleensä kiinteän ajoaineen moottorilla tai joskus hybridimoottorilla. Harrastekäytössä ovat pienoismalliraketit (model rocket), joissa on vastaava moottori kuin ilotuliteraketeissa. Tutkimuskäytössä olevat raketit sisältävät hyötykuormanaan (payload) mittalaitteita, joilla voidaan tutkia raketin lentoa tai tehdä esimerkiksi mikrogravitaatio-kokeita.
Huvikäytössä on ilotulitusraketti, joka on samankaltainen ruutiraketti, jollaisia käytettiin Kiinassa 2200 vuotta sitten. Se on ohjaamaton laukaisun jälkeen ja räjäyttää moottorin sammuttua ilmaan viukan palavia rakeita, jotka muodostavat kuviota taivaalle.
Sotilaskäytössä raketteja kutsutaan ohjuksiksi (missile), koska niissä on lentoradan ohjausjärjestelmä (guided missile) ja raketeiksi (non-guided missile), kun raketti lentää laukaisun jälkeen ilman ohjausta (esim. Stalinin urut ja singon ammus).
Monivaiheraketissa on monta peräkkäistä rakettia. Ensimmäinen vaihe antaa vauhtia seuraavalle, jolloin saavutetaan suurempi nopeus ja pitempi paloaika. Kantoraketeissa käytetään erityisen suuren työntövoiman antavia moottoreita ensimmäisessä vaiheessa, jotta päästään nopeasti pois ilmakehän alakerroksista, missä ilmanvastus hidastaa raketin lentoa.
Termiä raketti käytetään myös rakettimoottoreista, joita on lähinnä satelliiteissa ja avaruuslentokoneissa ja joita kutsutaan myös propulsio- eli työntövoimajärjestelmiksi. Sellaisia ovat kemialliset, sähköiset (ionipropulsio) ja ydinpropulsiojärjestelmät.
[muokkaa] Avaruusraketti
Avaruustekniikassa raketteja käytetään muun muassa satelliittien ja avaruusalusten laukaisuun avaruuteen. Tällöin kyse on kantoraketeista tai avaruussukkuloista. Nämä ovat toistakseksi monivaiheraketteja NASA:n Sukkulaa ja Neuvostoliiton Burania lukuun ottamaa kertakäyttöisiä. Avaruusluotaimen kuljettamiseen korkeammalle kiertoradalle käytetään radankorjausmoottoria (apogee kick motor). Avaruusalusten ja Sukkulan asennonsäädössä käytetään pienempiä rakettimoottoreita, joita kutsutaan trustereiksi (thruster). Planeetan kiertoradalle saapumisessa käytetään vastaavaa moottoria jarrutukseen, tällöin puhutaan jarruraketista.
[muokkaa] Rakettitekniikan kehittäjiä
Rakettiteknologian uranuurtajia ovat mm. venäläinen Konstantin Tsiolkovski, amerikkalainen Robert Goddard, saksalainen Hermann Oberth, neuvostoliittolainen Sergei Koroljov ja saksalainen Wernher von Braun.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
