Rengon paikannimien etymologia

Wikipedia

	Tätä artikkelia tai artikkelin osaa on pyydetty parannettavaksi.
	Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
Voit auttaa parantamaan artikkelia lisäämällä asianmukaisia lähteitä.

Nimistö säilyttää erikoisen hyvin historiaa. Suomenkielen on sanottu olevan ”täynnä mammutinluita”, samoin voisi sanoa paikannimistöstä. Nimeä annettaessa se aina on tarkoittanut jotain. Kieli muuttuu. Sanojen alkuperäinen merkitys unohtuu monen tavan, uskomuksen, tai elinkeinon muuttuessa. Kun sanan merkitystä ei enää tajuta, se silti toimii paikannimenä. Samalla sen muotokin alkaa helposti vääntyä. Esimerkiksi lammen nimi ”Suvitiellinen muuttuu Suvipieliseksi ja Pursienjärvi Pursujärveksi.

Joskus, vaikka nimi on ymmärrettävissä nykyihmiselle, ihmetyttää minkälainen tapahtuma on nimennyt paikan. Esimerkkinä tähän otettakoon Ämmänkalman mäki. Minkälainen tarina kätkeytyy nimen syntyyn. Tieto on mennyt tietäjän mukana. Kalma tarkoittaa hautaa. Vanhassa kartassa on saman harjun toinen pää nimetty Laipamäeksi. Eestiksi, laib, tarkoittaa ruumista. Sanan b lausutaan virossakin p:nä.

Viereiset lammet ovat Iso-Leipomo ja Pikku-Leipomo. Alkuperäinen nimi on ollut Laipamo. Renko-nimisiä paikkoja löytyy Suomesta useita. Ilmajoella on Renko talon- ja kyläkunnan nimenä, Lahdessa on Renkomäki samoin kuin Janakkalan Hyvikkälässä sekä Lopen Pilpalassa. Hattulassa on Renkajärvi, jonka varhaisempi muoto oli Rengonjärvi. Nämä läheisyydessä löytyvät nimet on helppo todeta Rengon pitäjästä tavalla tai toisella johtuviksi.

Renko nimiyhdisteitä löytyy kuitenkin lukuisasti kauempaakin, eikä niiden alkuperää voi yhdistää Renkoon paikkakuntana, jopa Eestistä löytyy Röngu kunnan nimenä ja ottaen huomioon kirjoitustavan eroavuuden, on kyseessä selvästi sama nimi, jonka äänteellinen asu ei paljon eroa meidän Rengostamme.

Etymologisen sanakirjan mukaan renko tai renka merkitsee poroa tai lehmää jonka silmän ympärillä on rengas eriväristä karvaa. Paikkakunnan nimi esiintyy varhaisissa asiakirjoissa muodossa, Ringha, Renghia, Rengo. Yleinen johtopäätös on ollut, että kyse on renkaasta. Israel Kempe, Rengon kappalainen uskoi joen pyörteiden antaneen Renkajoelle nimen, vaikka vesistöjen nimet ovat vanhempia kuin paikkakunnan nimet, niin kyllä pienten vesistöjen nimet ovat voineet muuttua esimerkkinä Kirkkojärvi.

Renkajärven varhaisin muoto oli Rengon järvi, joka ilmaisee ikäsuhteen. Ehkä se on ollut renkolaisten sen vuoksi, että sillä ei ollut merkitystä kalajärvenä Vanajan ja Lehi-järven rantojen asukkaille. Vesistöön perustuva on sekin selitys, että vesireitti Vanajalta muodostaa renkaan. Tämä rengas on havaittavissa vain kartalta, muutoin Renkoon saapuja ei miellä rengasta ja tuntuukin epätodennäköiseltä.

Eestiläiset ovat oman Röngunsa suhteen päätyneet myös maastosta löytyvään paikkakuntaa ympäröivien kukkuloiden muodostamaan renkaaseen. Sellaista rengasta on sielläkin paikkakunnalle saapuvan vaikea, joskin helpompi kuin Rengossa, havaita. Yhteistä paikkakunnille on, että ne ovat ikivanhoja kauppapaikkoja. Nimen, Renko, on arveltu johtuvan Pohjoissaksalaisesta henkilönimestä Renco tai Ring. Keski-Euroopassa muinoin asuneilla kelteillä oli merkkinä päällikön vallasta kaularengas, jota ajan kuluessa on alettu käyttää henkilönimenä.

Jos paikkakunnan nimet, Röngu-Renko pohjautuvat henkilönimeen saattaisi kyseessä olla Ahvenanmaatakin aikoinaan hallinnut Birkan kuningas Ring, viikinkiajalla, jolloin nämä Rengot olisivat hänen perustamiaan kauppapaikkoja. Paitsi henkilönimi, merkitsi ring myös piiriä. Balttilainen muoto jäi elämään, vaikkakin näkyy, että ring on ollut nimipohjana varhaisina aikoina. Tuhat kolmesataaluvulla se esiintyy Fritjoffin sagassa kuningas Ringinä, joka oli Ringeriikin kuningas.

Voidaan myös lähestyä problematiikkaa esittämällä kysymys, mikä on ollut niin merkittävä rengas, että on voinut antaa paikkakunnalle nimen. Olihan porolla tai lehmällä, jota nimitettiin rengoksi tai rengaksi, oma tunnusmerkkinsä. Huomionarvoinen on varmasti nimen syntyaikoihin ollut Rengon käräjäkivet ja niiden muodostama rengas. Se on varmaankin ollut aikoinaan suurien ja mieltä kuohuttavien tapahtumien näyttämönä, jotka koskivat laajalti Etelä-Hämettä. Tätä teoriaa tukee se, että Renko-nimi liittyy useimmiten mäkeen ja vanhan sanonnan malliin ”mäillähän käräjät pidetään”.

Mäskälä kuului Rengon kanssa samaan kokonaisuuteen, siitä ovat historian tutkijat olleet yksimielisiä. Sana, mäska, tarkoittaa vielä nykyäänkin vironkielessä kapinaa, mellakkaa. Muinaisessa ruotsinkielessä sana oli muodossa, meskja, tarkoittaen samaa kuin virossakin. Sana onkin alun perin ruotsista. Latinankielinen nimi oli Mäscolum. Se, että sana on alkuperältään näin yksiselitteisesti selvitettävissä ja on ulkomainen sekä muuttumaton todistaa, että nimi on verraten nuori. Mäskälä mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran 1329. Nimen nuoruuteen viittaa sekin, ettei sillä ole levinneisyyttä siirtonimenä.

1500-luvun alussa, kun maakirjat perustettiin, Renkoon kuului kolme jakokuntaa nimittäin Oinaala, Miemala ja Vuorentausta. Kun nykyään puhutaan Rengon liittämisestä Hämeenlinnaan, olisi se tosiasiassa hakeutumista takaisin muinaiseen yhteisöön.

Oinaalan jakokuntaan kuului, Muurila, Kuittila, Vaimare ja Uusikylä. Oinaala- nimi periytyy henkilönimestä, Oinas. Nimi on levinnyt Virosta Jäämerelle. Eräs Ehnbuske kertoi Kirkkoniemessä seuraavan sukutarinan: ”net olivat olhet sillo trenghin Ruothin kuninkhallen ja yks suuri härra otti net ethen, et puhutella ja halus muuttaa niiten nimet, mutta Oinas ei anthanut oma nimet poies, vaikka se härra kuinkha tahtoi. Se olis anthanut ruohtin nimen ja se suuttui ja sanoi Oinaan saavan pithää oma nimi kun oli nin pässi, mutta sille toiselle se sanoi ethä sen se voi nimethä vaikka Ehnbuskeksi”, siis Katajapensaaksi. Vielä Pikku-vihan jälkeen asui Oinaalan kylässä Uotilan alueella Oinaanlukossa ruotusotamies Antti Oinas.

Nevilä, kylän nimi on peräisin ruotsin sanasta, nevö, joka tarkoittaa veljenpoikaa tai yleensä veljen lasta. Kyseessä on ollut piispa Maunu II Tavastin veljenpoika, joka lienee asunut alueella. Hänen isänsä oli Reko Ahoinen, jonka tiedetään olleen piispan veli. Tieto perustuu Olavi Nikkilän sukututkimuksiin

Sukulaisnimitys on myös ennen renkolaisasutukseen kuuluneella Vojakkalalla. Sisarusten miehet ovat vojakat toinen toisilleen.

Kaloinen on vanhoissa kartoissa kirjoitettu muotoon,Kalvfoinen. Kartanpiirtäjä on kuullut tässä kohtaa konsonantin, mutta on kirjoittanut kuulemansa äänteen kahdella konsonantilla Suomalaisen puhujan m:n on ruotsalainen kartanpiirtäjä kirjoittanut kerakkeilla, vf, Näyttää siltä, että ruotsalaisen on vaikea erottaa suomalaisten huulilla muodostettavia konsonantteja. Kaloisen alkuperäinen muoto on siis Kalmoinen. Siinä on kantasanana, kalma, joka tarkoittaa, hautaa pääte tekee siitä monikollisen ja alueen. Kyseessä on siis muinaisen hautausmaata merkinnyt nimi on laajentunut koko kylää tarkoittavaksi.(vertaa Kalvoila, Kalvola, siinä on vaan käytetty –la päätettä –nen päätteen sijasta).

Asemi on jo monessa yhteydessä todettu tulevan yöpymispaikkaa ilmaisevasta sanasta. Vehmainen, Ahoinen, Järviöinen ja Uusikylä eivät selityksiä kaivanne, paitsi Uusikylällä oli nimensä jo 1424, mutta yhä pysyy uutena. Se on syntynyt Luolajan Ratasniitun kautta Hämeenlinnaan johtavan Suvitien varteen kohtisuorassa Linnatiehen nähden. Muurila viittaa muureihin, joista lähemmin tuonnempana.

Kuittila tarkoittaa turvattua kylää. Esimerkiksi saatava on turvattu kun se on kuitattu. Vanha hengellinen teksti toivoo: ”että me kuitit olisimme Perkeleen vallasta”. Lietsan nimi on jo yleisesti tunnettu johtuvan saksalaisesta opastaa, verbistä. Todennäköisesti kielessämme harvinaisuutena esiintyvät sanat lietsuta, leitsuta, jotka merkitsevät matkalla olemista. Nykyisen Lahden kaupungin lähellä oli muistitiedon mukaan satalatoinen. niittu, johon hämäläiset tulivat heinäntekoon.

Tässä siis Leitsamaa merkitsi matkan päässä olevaa. Rengossa esiintyviä nimiä löytyy kolme, nimittäin Renkomäki, Järviöinen ja Leitsamaa vastaten Rengon Lietsaa. Waimare kylän nimenä tarkoittaa, vaivaista, pientä. Merkitys on jo tullut talon-nimen yhteydessäkin selvitettyä.

Viiala, talon- ja kulmakunnannimi, juontuu Muinais-Skandinavian sanasta vi. Se on tarkoittanut pakanuuden aikaista uhripaikkaa, esimerkkinä Visby, Viipuri jne. Suomessa se on ollut käytössä muodossa, viia, joka on monen paikannimen osana.

Topeno on ollut tunnetusti renkolainen kylä, vaikka kuuluukin Loppeen kuten Vojakkalakin. Viron sana töpene merkitsee tautista, erikoisesti keuhkotautista, mutta on voinut johtua muustakin epidemiasta.