Richey James Edwards
Wikipedia
Richey James Edwards (22. joulukuuta 1967–) oli walesilaisen Manic Street Preachers -yhtyeen jäsen, joka on ollut kateissa vuodesta 1995, mutta jota ei ole julistettu kuolleeksi.
Edwards oli alussa yhtyeen keikkakuski, mutta Flickerin lähdettyä bändistä hän pääsi tekemään musiikkia. Hänestä nousikin Nicky Wiren kanssa yhtyeen pääsanoittajapari. On arvioitu Richeyn kirjoittaneen jopa 75% The Holy Biblen sanoituksista, vaikka ennen kyseistä levyä Wire ja Edwards olivat kirjoittaneet molemmat noin puolet sanoituksista. Joitakin Richeyn sanoituksia oli vielä hänen katoamistaan seuranneella levyllä Everything Must Go.
Richey muistetaan tempauksestaan vuonna 1991, jolloin hän oli NME-toimittaja Steve Lamacqn haastateltavana. Lamacq painosti Edwardsia kysymyksillä Manic Street Preachersin vakavuudesta ja tympääntynyt Richey viilsi partaterällä käteensä sanat "4 Real". Vamma vaati sairaalakäynnin ja 17 tikkiä.
Edwards kärsi vakavasta masennuksesta, jonka voi huomata hänen sanoituksistaan ja antamistaan haastatteluista. Siksi hänen katoamistaan onkin usein pidetty itsemurhana. Hän harjoitti usein itsensä vahingoittamista tumppaamalla tupakoita kehoonsa tai viiltelemällä. Hän kertoi sen olevan keino purkaa pahaa oloa, mutta väitti ettei sillä ole mitään tekemistä itsetuhoisuuden kanssa.
Yhtyeen kolmannen albumin (The Holy Bible) jälkeen Richey oli jonkin aikaa psykiatrisessa sairaalassa, ja muu yhtye kiersi esiintymässä ilman häntä. Hän kuitenkin palasi vielä keikkailemaan ja lavalla hänet nähtiin viimeisen kerran Lontoossa 21. joulukuuta 1994.
Manicsien keulahahmon, James Dean Bradfieldin mukaan neljännes yhtyeen kappaleiden tuottamista tuloista säilytetään omalla pankkitilillään Richeyn paluun varalta. Summan arvellaan olevan tätä nykyä jo useita miljoonia puntia.
[muokkaa] Manic Street Preachersin jäsenet Richeystä
- --Onko koskaan käynyt niin, että James on kieltäytynyt tekemästä musiikkia johonkin kappaleeseen sen tekstien vuoksi?
Nickyn kanssa niin on käynyt vain kerran: hän kirjoitti kappaleen nimeltä Anniversary To No-One, joka kuulosti melkein pahalta taialta, se oli niin täynnä ihmisvihaa ja negatiivisuutta. En vain nähnyt mitään mieltä tehdä säveltä siihen. Sanoin Nickille, että tämä on ihan päin vittua; Nick vain sanoi, okei, älä sitten vaivaudu. Richeyn kanssa niin kävi useammin. Juuri ennen katoamistaan Richey antoi minulle pinkan sanoituksia, joihin olisi varmasti ollut vaikeata säveltää minkäänlaista musiikkia. Ne olivat niin synkkiä ja niissä oli niin vähän tarttumapintaa mihinkään mitä olen ikinä kokenut. Richeyn ongelma oli myös hänen suunnaton älykkyytensä: sen vuoksi hän tiivisti kaikkea, ahtoi niin pieneen tilaan eri asioita, ettei lopullinen teksti enää auennut kenellekään. Jos Richey olisi pysynyt kuvioissa pitempään, musiikin tekeminen hänen kanssaan olisi ollut hyvin vaikeata. Ehkä se oli yksi syistä hänen lähtöönsä; hän tiesi, että Holy Bible oli meille muille yhden linjan päätepysäkki, hänelle vain puolimatkankrouvi. -James Dean Bradfield Rumban haastattelussa
- Fanit haluavat uskoa, että Richey kärsi jatkuvasti; mitään tavallisuutta he eivät tahdo hänessä nähdä. He eivät ikinä uskoisi, että minä ja Richey pelattiin usein krikettiä monta tuntia putkeen. Viimeisen vuoden hän meni kyllä jyrkkää alamäkeä. Saimme kirjeen, jossa kysyttiin "Miksi ette jutelleet hänen kanssaan?" Minä olen kuunnellut Richeyä ja jutellut hänen kanssaan ja yrittänyt ymmärtää häntä enemmän kuin ketään muuta ihmistä maailmassa. Hän teki elämästäni joskus hyvin surullista, koska minä olin kaiken aikaa hänestä huolissani
-Nicky (Manic Finland sivustolta)