Robert Doisneau

Wikipedia

Robert Doisneau (lausutaan robeer duanoo) (14. huhtikuuta 1912, Gentilly, Val-de-Marne, Ranska – 1. huhtikuuta 1994, Montrouge) oli yksi kaikkien aikojen tunnetuimpia ranskalaisia valokuvaajia. Hänet tunnetaan Pariisin katuelämän humoristisesta ikuistamisesta. Hän nousi kuuluisuuteen 1980-luvulla vilkkaan postikortti- ja julistetuotannon ansiosta, jossa hänen otoksensa ovat olleet kysyttyä materiaalia.

Sisällysluettelo

1 Elämänvaiheet
2 Suudelma Pariisin kaupungintalon edessä
3 Näyttelyjä
4 Perintö
5 Viitteet
6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Elämänvaiheet

Doisneaun lapsuus oli varsin ankea. Hän oli vain seitsenvuotias äitinsä kuollessa. ^[1] 1929 hän suoritti l'Ecole Estienne -koulun Chantillyssä. Nuori Doisneau oli Renaultin tehtaan palkkalainen 1930-luvulla, ja viimeistään tuolloin hänelle valkeni mitä hän halusi kuvata. ^[2] Vaikka hänen varsinainen tehtävänsä oli kuvata autoja, hän ikuisti ohessa ihmisiä koneiden ääressä. ^[3]

Doisneau teki vuosikymmeniä yhteistyötä ranskalaisen kuvatoimisto Raphon kanssa. Sodan jälkeen sen kuvaajat tarjosivat ihmisille näiden kaipaamia kotoisen ihmislähtöisiä kuvia. Tavalliset kansalaiset, katujen elämä ja kahvilat olivat suosittuja aiheita. Vasemmistolaisesti suuntautuneen Doisneaun yhtä aikaa älyllinen ja empaattinen lähestymistapa tuotti humoristisia kuvia ihmisistä. Hän ehti olla myös muotilehti Voguen kuvaajana 1949-52, mutta ei koskaan tuntenut oloaan oikein kotoisaksi seurapiireissä. Taiteilijatuttavien kuvaajana hän oli jo tutummalla maaperällä. ^[4]

Doisneaun varmaankin tunnetuin teos on Le baîser de l'hôtel de ville eli "Suudelma Pariisin kaupungintalon edessä". Muita kuuluisia kuvia ovat esimerkiksi "Vaivihkainen katse" (1940), kuvat Picassosta ja leivistä 1952 ja "Rivoli-kadun ylitys" (1978).

[muokkaa] Suudelma Pariisin kaupungintalon edessä

Doisneaun valokuvista ehkä tunnetuin on Le baîser de l'hôtel de ville, jossa pari suutelee Pariisin vilkkaalla kadulla. Kuvasta on monessa kolkassa muodostunut Pariisin elämäntavan symboli. Spontaanilta ohikiitävän hetken ikuistukselta vaikuttava valokuva on itse asiassa lavastettu. Se kuuluu tilaustyöhön, jonka amerikkalainen Life-lehti pyysi vuonna 1950. Teemana oli romanssi keväisessä Pariisissa ja työ lankesi luonnostaan Doisneaulle, joka oli jo ehtinyt aloittaa rakastavaisista kertovan kuvasarjan teon. ^[5]

Kuva ehti uinua unohduksissa vuosikymmeniä, kunnes eräs julistefirma keksi sen myyntiarvon 1986. Seurannut kaupallinen myllytys johti muun muassa oikeusjuttuun, jossa kuvan nainen Françoise Bornet peräsi omaa osuuttaan kuvaajan saamasta hyödystä. Bornet hävisi juttunsa 1993, mutta Robert Doisneau joutui vastentahtoisesti tunnustamaan todella käyttäneensä kahta näyttelijäopiskelijaa malleina. Hän lahjoitti alkuperäisvedoksen kuitenkin Françoise Bornetile, joka edelleen myi sen huutokaupassa huhtikuussa 2005 valokuvayhteyksissä liki käsittämättömällä 155 000 euron summalla.^[1] Ostaja oli nimettömänä pysytellyt sveitsiläinen keräilijä. Bornetin lisäksi kuvassa poseerasi hänen silloinen poikaystävänsä Jacques Carteaud. ^[6]

[muokkaa] Näyttelyjä

Doisneausta on kehkeytynyt todellinen hitti näyttelyiden järjestäjille ja esimerkiksi syksyllä 2006 retrospektiivinen näyttely veti Pariisissa parituhatta kävijää päivittäin. Suomessa hänen kuviaan on esitelty muun muassa VB-valokuvakeskuksessa Kuopiossa. Helsingin Tennispalatsissa on Robert Doisneaun töiden näyttely 16. helmikuuta – 22. huhtikuuta 2007.

[muokkaa] Perintö

Doisneaulta jäi lähes 450 000 negatiivia. Kuvallista jäämistöä hallitsevat hänen kaksi tytärtään Annette Doisneau ja Francine Deroudille. Heidän toimistonsa ja arkisto sijaitsevat Robert Doisneaun entisessä studiossa Pariisin eteläisesä kaupunginosassa Montrougessa. ^[7]