Rovaniemen markkinoilla
Wikipedia
| Rovaniemen markkinoilla |
|
| Valmistusmaa | Suomi |
| Ensi-ilta | 1951 |
| Ohjaus | Jorma Nortimo |
| Käsikirjoitus | Reino Helismaa |
| Pääosissa | Esa Pakarinen Reino Helismaa Jorma Ikävalko Jorma Nortimo Maippi Heljo |
| Sävellys | |
| Tuotanto | T.J. Särkkä |
| Elokuvayhtiö | Suomen Filmiteollisuus |
| Kesto | 79 min |
| Kieli | Suomi |
| Budjetti | |
| Ikäraja Suomessa | K-12 |
| Jatko-osa(t) | Hei, rillumarei! |
| IMDb | |
| Elonet | |
Elokuvaa Rovaniemen markkinoilla, (1951) voitaneen pitää eräänlaisena merkkipaaluna suomalaisessa viihdekulttuurissa ja puutteistaan huolimatta merkittävänä teoksena. Elokuvan aihepiiri kumpusi sotienjälkeisen viihteennälän synnyttämästä kuplettiperinteestä jolla pyrittiin keventämään monestikin ankaraa ja vakavahenkistä arkea. Työn ja raskaiden sotavuosien näännyttämälle kansalle haluttiin jälleenrakennuksen lomassa tarjota hetkeksi iloa ja vaihtelua. Elokuva on siinäkin mielessä merkittävä että siinä esitetyn "Rovaniemen markkinoilla"-laulun kertosäkeen mukaan sai nimensä kokonainen Rillumarei-kulttuuri.
[muokkaa] Juoni
Kaverukset lähtevät Lappiin kullanetsintään. Alun hankaluuksien jälkeen sitä lopulta löytyykin ja he matkustavat Rovaniemelle sitä myymään. Linja-automatkan aikana kullan sisältänyt reppu sekaantuu toiseen samanlaiseen ja kulta sen mukana. Kaverusten saavuttua Rovaniemelle markkina-aikaan he ajautuvat asemalla paikallisten hämäräveikkojen jututettavaksi. Yksi heistä kähveltää lompakon Esa Pakarisen esittämän Severi Suhosen taskusta. Varkauden myöhemmin huomattuaan hän ei ole tapahtuneesta kovinkaan huolissaan, mennyt mikä mennyt hän tokaisee. Reino Helismaan esittämä jätkä on tällä välin huomannut kultarepun vaihtuneen toiseen mutta ei saa sanottua asiaa muille, hän jää keräämään rohkeutta kertoa asiasta muiden lähtiessä markkinoille huvittelemaan. Aiemmin kohdatut hämäräveikot ovat tietoisia kaverusten kullasta ja suunnittelevat sen anastamista vaihtamalla reput keskenään tietämättä lainkaan että näin on jo tapahtunut ja kulta-aarteen nököttävän heidän jalkojensa juuressa lattialla. Reput onnistutaan vaihtamaankin jolloin kulta konnien tietämättä palautuukin oikeille omistajilleen. Kaverukset siis menevätkin lopussa pankkiin vaihtamaan kullan rahaksi.
