Rumpusetti

Wikipedia

rumpusetti

Rumpusetti sai muotonsa 1900-luvun alkupuoliskolla. Useimmiten settiin kuuluu virvelirumpu, kaksi tai useampi tom-tomia, bassorumpu ja lautaset. Bassorumpua poljetaan pedaalilla, kun taas muita rumpuja sekä lautasia lyödään kapuloilla tai vispilöillä.

Ääninäyte rock beatista^?

[muokkaa] Historia

Rumpusetti syntyi USA:n eteläosissa kun afrikkalaisperäisen väestön (orjien) musiikki- ja soittokulttuuri kohtasi eurooppalaisperäisen musiikki- ja sotilassoittokuntakulttuurin. Amerikan sisällissodan jäljiltä alueella oli paljon sotilassoittokuntien jälkeensä jättämiä soittimia, myös virveli- ja bassorumpuja sekä käsisymbaaleja. Virveliä kutsuttiin myös pikku- tai marssirummuksi. Näitä soittimia afrikkalaiset ottivat käyttöönsä osin siksi, että heidän omat perinnesoittimensa eivät olleet sallittuja. Jo 1800-luvun puolella keksittiin laittaa bassorumpu maahan, siihen asti se oli ollut hihnoilla kiinni soittajassa. Bill Ludwig ja eräät muut kehittivät maassa olevaan bassorumpuun pedaalin jo 1900-luvun alussa, virvelirummulle oli tuolloin jo teline. Näin rumpali saattoi istua soittaessaan. Bassorummun päällä oli usein myös erilaisia lehmänkellon ja puupenaalin tapaisia lyömäsoittimia, joilla soittoa väritettiin. Myöhemmin settiin lisättiin ns. lattia-tomi ja rumpujen kehäkoon pienentyessä myös bassorumpuun kiinnitettävä pikku-tomi. Vasta 1920-luvulla syntyi Hi-Hat (haitsu/haikka), jonka esiasteena oli ns. sock symbals, joka koostui maassa olevasta ja jalkaan kiinnitetystä symbaalista, jota jalalla soitettiin. Hi-hatin hyvä puoli oli se, että sen teline oli niin korkea, että sitä saattoi soittaa jalkapedaalin lisäksi kapuloilla. Sen aikaiset pellit eli symbaalit olivat melko isoja halkaisijaltaan ( n 20" ja yli), varsinaisia Crasheja ei aluksi ollut ja komppipellin virkaa hoiti nykyistä China- eli kiinapeltiä muistuttava symbaali.

[muokkaa] Rumpusetin osat

[muokkaa] Virveli

Rumpusetin tärkein osa on virveli- eli pikkurumpu (engl. snare drum), jota pidetään jalkojen välissä telineessä. Virveli on marssimusiikista tuttu rämisevää ääntä tuottava rumpu. Räminä saadaan aikaan metallisista jousista muodostuvalla virvelimatolla, joka nostetaan virvelikoneiston avulla rummun alakalvoa vasten. Maton kireyttä voi säätää ja sen saa kokonaan pois käytöstä mattokoneistolla. Virvelin halkaisijat vaihtelevat yleensä välillä 12"–15" (tuumaa), yleisin koko on 14". Syvyys vaihtelee välillä 3"–8", yleensä 5"–6,5". Hyvin pienen halkaisijan virveliä sanotaan sopraanovirveliksi ja matalat virvelit ovat nimeltään pikkolovirveleitä. Virveleitä valmistetaan metallista tai puusta, lähinnä koivusta tai vaahterasta.

[muokkaa] Bassorumpu

Bassorumpu (engl. bass drum) makaa kyljellään ja sitä soitetaan jalalla poljettavalla pedaalilla, joka kiristetään bassorummun vanteeseen. Bassorumpuja saattaa olla rumpusetissä kaksikin kappaletta tai vastaavasti yhtä bassorumpua voidaan soittaa ns. tuplapedaalilla, jolloin on mahdollista soittaa molempia jalkoja käyttäen tavanomaista nopeampia bassorumpukuvioita. Bassorummun halkaisija vaihtelee välillä 16"–30", mutta yleisimmät koot ovat 18", 20" ja 22" (melko usein myös 24"). Syvyys on välillä 14"–20".

[muokkaa] Lautaset

Hi-hat-lautaset kiinnitetään hi-hat-telineeseen niin, että toinen makaa huovan päällä kupu alaspäin vapaana ja toinen kiristetään kupu ylöspäin ns. lukkoon (engl. clutch). Lukko kiinnitetään pystysuoraan tankoon, jonka liikettä ohjataan hi-hat-pedaalilla. Ääni voi olla lyhytsointinen, kun lautaset on puristettu täysin yhteen, tai pidempi ja kolisevampi, jos lautaset ovat toisistaan täysin erillään, tai mitä vain tältä väliltä. Hi-hattia soitetaan myös pedaalilla, jolloin saadaan jälleen erityyppinen ääni.

[muokkaa] Tom-tom

Rumpusetissä on yleensä vähintään yksi pikku tom-tom (engl. mounted tom/rack tom) ja yksi lattia-/iso tom-tom (floor tom). Useammat tom-tomit mahdollistavat laaja-alaisemmat fillit. Pienet tomit on kiinnitetty omaan telineeseen, bassorumpuun, lautastelineeseen tai räkkiin. Niiden halkaisija vaihtelee välillä 6"–14" ja syvyys on n. 6"–12". Lattiatomit (iso tom) seisovat omilla jaloillaan tai ne on kiinnitetty lautastelineeseen tai räkkiin. Niiden halkaisija vaihtelee välillä 14"–18" ja syvyys välillä 12"–16".

[muokkaa] Symbaali

Tärkein symbaali hi-hatin lisäksi rumpusetissä on ride-symbaali, jolla nimensä mukaisesti "ratsastetaan", eli soitetaan kapulan päällä symbaalin "selkään", ei reunaan. Reunaan lyöntiä kutsutaan "crashaamiseksi". Ride on kiinnitetty joko bassorummussa olevaan telineeseen tai omaan telineeseen (engl. cymbal stand). Riden koko on yleensä välillä 18"–24". Seteissä on yleensä myös ainakin yksi crash-symbaali eli aksenttisymbaali. Sitä käytetään korostuksiin eli aksentteihin. Koko on yleensä välillä 14"–20". Muita symbaaleja ovat pieni splash-symbaali (koko 6"–14") ja china-cymbaali, josta lähtee voimakas ja ikään kuin "likainen" soundi (koko voi olla 8"–30"), sekä kongi, jota soitetaan erityisellä nuijalla. Symbaaleja voi olla vielä monia erilaisia, sillä rajoituksia ei ole.