Sakramentti (mormonismi)
Wikipedia
Mormonismissa sakramentti viittaa yleensä ehtoolliseen, eli leivän ja viinin (MAP-kirkon tapauksessa veden) nauttimiseen Jeesuksen Kristuksen kuoleman muistoksi. Sanalla on siis heiman toinen merkitys kuin perinteisessä kristillisessä terminologiassa, jossa sakramentti viittaa ehtoollisen lisäksi yleisesti kirkon pyhiin toimituksiin. MAP-kirkossa esimerkiksi kastetta ja konfirmaatiota kutsutaankin nimellä "pyhät toimitukset". Sitä vastoin Kristuksen yhteisössä sanaa "sakramentti" käytetään perinteisean tapaan kaikkien pyhien toimitusten nimenä.
Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkossa sakramentti toimitetaan yleensä joka sunnuntai sakramenttikokouksen yhteydessä. Sakramentin toimittaminen muuna päivänä kuin sunnuntaina on harvinaista, lähinnä kyseeseen tulevat kirkon yleis- ja vaarnakonferenssit. MAP-kirkko tuntee myös kotona tapahtuvan sakramentin vieton mahdollisuuden. Koska suurimmalla osalla kirkon yli 16-vuotiaista jäsenistä on pappeus, joka mahdollistaa sakramentin siunaamisen ja jakamisen, on tavallista, että seurakunnan (nuoret) miehet tai lähetyssaarnaajat käyvät seurakunnan vanhusten ja sairaiden (yleensä kotiinsa sidottujen) jäsenten luona siunaamassa ja jakamassa heille sakramentin. On myös mahdollista, että perheen isä toimittaa sakramentin perheelleen, hoitaen näin kutsumustaan perheen päänä ja pappina. Näin voi tapahtua ennen muuta matkoilla tai sairauden johdosta. Tämä edellyttää kuitenkin seurakunnan piispan lupaa, eikä tällaisen kotona tapahtuvan sakramenttikokouksen tulisi vähentää seurakunnan sunnuntaisen sakramenttikokouksen merkitystä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Sakramentin siunaaminen ja jakaminen
MAP-kirkossa sakramentin voi siunata ja jakaa vain mies, jolla on kirkon pappeuden valtuus. Jo 12-vuotiaat diakonit saavat avustaa sakramentin jakamisessa, mutta sakramentin siunaamiseen vaaditaan 16 vuoden iässä saatava pappeus. Myös ylemmän Melkisedekin pappeuden haltijat voivat siunata ja jakaa sakramentin. Sakramenttitoimituksen aluksi leipä siunataan erityisellä rukouksella, minkä jälkeen se jaetaan seurakunnalle (alkaen piispasta tai vaarnan johtajasta, mikäli hän on paikalla). Toisin kuin muut kristilliset kirkot, MAP-kirkko ei käytä evankeliumeista löytyviä Jeesuksen ehtoollissanoja sakramenttia siunatessaan. Sakramentin siunaamisessa käytetään erityisiä rukouksia, jotka löytyvät sekä Mormonin kirjasta että Opista ja liitoista. Leipä siunataan seuraavin sanoin:
"Oi Jumala, iankaikkinen Isä, Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä me pyydämme Sinua siunaamaan ja pyhittämään tämän leivän kaikkien niiden sieluille, jotka sitä nauttivat, että he söisivät Poikasi ruumiin muistoksi ja todistaisivat sinulle, oi Jumala, iankaikkinen Isä, että he ovat valmiit ottamaan Poikasi nimen päällensä ja aina muistamaan hänet ja pitämään hänen käskynsä, jotka hän on antanut heille, jotta hänen Henkensä aina olisi heidän kanssansa. Amen." (Moronin kirja 5:1, Oppi ja liitot 20:77).
Tämän jälkeen viini (MAP-kirkossa vesi) siunataan seuraavin sanoin ja jaetaan samoin seurakunnalle:
"Oi Jumala, iankaikkinen Isä, Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä me pyydämme Sinua siunaamaan ja pyhittämään tämän viinin (veden) kaikkien niiden sieluille, jotka sitä juovat, että he tekisivät sen Poikasi veren muistoksi, joka on vuodatettu heidän tähtensä, että he todistaisivat sinulle, oi Jumala, iankaikkinen Isä, että he aina muistavat hänet, jotta hänen Henkensä olisi aina heidän kanssansa. Amen." (Moronin kirja 5:2, Oppi ja liitot 20:79).
Sakramentin siunausrukous eroaa useimmista muista kirkossa käytetyistä rukouksista siinä, että se Jumalan ilmoittamana on lausuttava sanatarkasti. Jos rukousta lausuva pappi tekee virheen, hänen tulee keskeyttää rukous ja aloittaa alusta. Mikäli hän ei toimi näin, sakramenttikokouksen johtaja tai piispa yleensä huomauttaa asiasta ja pyytää lausumaan rukouksen uudelleen.
[muokkaa] Veden käyttö viinin sijasta
Opin ja liittojen luku 20., joka säätelee myös sakramentin toimittamista, puhuu veden ja viinin jakamisesta ja siunaamisesta. Tämä ilmoitus on kirjan mukaan annettu huhtikuussa 1830, jolloin kirkko siis käytti leipää ja viiniä sakramenttitoimituksessaan. Elokuussa 1830 annetussa ilmoituksessa Jumala käski Joseph Smithiä käyttämään sakramentissa "uutta" viiniä (Oppi ja liitot 27:4). Tämän mukaan käytetyn viinin siis tulisi olla vastapuristettua ja alkoholitonta. Tämän ilmoituksen pohjalta useat Myöhempien aikojen pyhien liikkeen kirkot ja yhdyskunnat käyttävät sakramentissa alkoholitonta viiniä tai rypälemehua. Näin toimivat esim. Kristuksen yhteisö ja strangiittien Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko. On kuitenkin selvää, että varhaiset pyhät käyttivät sakramenttikokouksissaan myös alkoholipitoista viiniä.
Elokuussa 1830 annettu ilmoitus kielsi myös Smithiä ja muita kirkon johtajia ostamasta viiniä kirkon vihollisilta (Oppi ja liitot 27:2-4). Taustalla oli ilmeisesti pelko siitä, että kirkon viholliset pyrkisivät vahingoittamaan pyhiä myrkyttämällä viini. Ilmoitus kehotti pyhiä käyttämään vain viiniä, jonka he itse olisivat valmistaneet (27:4). MAP-kirkko hankkikin historiansa alkuvaiheissa viinitiloja sakramenttiviinin valmistamista varten, esimerkiksi Napa Valleystä Kaliforniasta.
Kirkon toiminnan siirryttyä pääosin Utahiin kävi oman viinin tuottaminen osin työlääksi. Samalla MAP-kirkko alkoi suhtautua yhä pidättyvämmin alkoholin käyttämiseen. Smith oli saanut 27. helmikuuta 1833 "Viisauden sanaksi" kutsutun ilmoituksen (Oppi ja liitot 89), joka kielsi pyhiä nauttimasta alkoholia paitsi sakramentin yhteydessä (89:5). Vaikka viinin käyttäminen siis nimenomaisesti sallittiin sakrametin yhteydessä (viinin tuli vain olla "puhdasta" sekä pyhien itse valmistamaa, 89:6), alettiin siihenkin suhtautua pidättyvästi 1870-luvulta alkaen. Kun Oppi ja liitot lisäksi totesivat: "Sillä, mitä te syötte tai mitä te juotte sakramenttia nauttiessanne, ei ole merkitystä, jos te teette sen katse kiinnitettynä vain minun kunniaani" (27:2), alkoi MAP-kirkossa yleistyä tapa korvata sakramentin viini vedellä. Tämä tapa otettiin käyttöön koko kirkossa 1912. Vaikka viinin korvaaminen vedellä hämärsikin osittain juoman merkitystä Jeesuksen veren vertauskuvana, liittyi myös veteen vahvaa vertauskuvallisuutta. Raamattuhan käyttää vettä puhtauden ja Pyhän hengen vertauskuvana, ja Jeesus sanoi virtailevansa seuraajiensa sydämistä elävän veden virtoina.
Joskus tilanne edellyttää myös leivän korvaamista muilla ruoka-aineilla. Leiriolosuhteissa tai vaelluksilla käytetään joskus tortilloja tai perunalastuja. II maailmansodan aikana jotkut pula-ajasta kärsivän Euroopan seurakunnista päätyivät käyttämään perunan viipaleita. Näissä tilanteissa sakramenttirukouksessa kuitenkin pyydetään siunausta "leivälle".
[muokkaa] Muutoksia sakramenttikäytännöissä
- Diakonit ja opettajat eivät aluksi ottaneet osaa sakramenttiaineiden valmistamiseen ja jakamiseen. Tämä tapa otettiin käyttöön 1898, ja se yleistyi vasta 1920- ja 1930-luvuilla.
- Sakramentissa käytetty vesi nautittiin alun alkaen yhteisestä kalkista, mutta 1911 käyttöön otettiin erillispikarit. Tässä kirkko seurasi Yhdysvalloista yleistyvää tapaa korvata yhteismalja hygieniasyistä erillisillä pikareilla. Tapa alkoi kongragationalistien keskuudessa 1893. Ennen käytettiin lasipikareita, mutta nykyään lähes kaikkialla on käytössä muoviset kertakäyttöpikarit.
- Sakrametin jakaminen ensin piispalle otettiin käyttöön vasta 1946.
- Ennen sakramenttia jakavat miehet pitivät oikean kätensä kohotettuna 90 asteen kulmaan, kuten kastettaessakin, ja jakoivat sakramentin vasemmalla kädellä. Tämä tapa on kuitenkin täysin hävinnyt 1980-luvulla.
- Kastamattomille lapsille ei annettu sakramenttia kirkon ensimmäisen vuosisadan aikana, ilmeisesti siksi, että sakramentti ymmärretään ennen muuta kasteen liiton uudistamiseksi. Samasta syystä myös kirkkoon kuulumattomia kehotettiin ennen pidättäytymään sakramentin vastaanottamisesta. Nykyään asia jätetään vierailijan itsensä päätettäväksi.
[muokkaa] Sakramentin merkitys
Mormoneille sakramentti on ennen muuta kasteen liiton muistamista ja sen uudistamista. Sakramenttirukouksen mukaan sakramentti nautitaan Jeesuksen ruumiin ja veren muistoksi. Sakramenttiin siis liittyy Jeesuksen kuoleman muistaminen ja sen muistaminen, mitä hän on tehnyt koko ihmiskunnan puolesta. Samalla sakramentin vastaanottaja kiittää tästä ja uudistaa omalta puolelta lupauksensa Jumalalle. Sakramenttirukoukset myös lupaavat, että Jumalan Pojan Henki on oleva sakramettia nauttivien kanssa. Sakramentti ymmärretään siis kasteen liiton viikoittaiseksi uusimiseksi ja samalla syntien anteeksiantamuksen anomiseksi.
Toisin kuin kristikunnan isoissa kirkoissa, mormonit eivät usko Jeesuksen ruumiin ja veren olevan todellisesti läsnä leivässä ja viinissä tai näiden muuttuvan Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Heille leipä ja viini/vesi ovat selkeästi vertauskuvia Jeesuksen ruumiista ja verestä.
Myös kirkkoon kuulumattomat saavat ottaa vastaan sakramentin leivän ja veden. Heille sakramentin merkitys on kuitenkin erilainen. Heille kysymys ei voi olla kasteen liiton uudistamisesta, vaan Kristuksen kuoleman muistamisesta. Sama koskee myös kastamattomia lapsia, jotka ottavat vastaan sakramentin.
