Sally Salminen
Wikipedia
Sally Alina Ingeborg Salminen (25. huhtikuuta 1906 – 18. heinäkuuta 1976), myöhemmin Salminen-Dührkop, oli ahvenanmaalainen kirjailija, joka saavutti myös poikkeuksellisen paljon näkyvyyttä ulkomailla.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Henkilöhistoria
Sally Salminen syntyi Vargatassa Vårdön kunnassa. Hänen isänsä oli pienviljelijä Hindrik Albin Salminen, joka kuoli jo tytön ollessa seitsemänvuotias. Äiti oli Erika Maria Salminen (os. Eriksson). Perheessä oli kaikkiaan 12 lasta, joista Sally oli kahdeksas. Perheellä ei ollut varaa hankkia kirjoja tai taata lapsilleen kansakoulua korkeampaa koulutusta. Sally luki lähinnä Topeliusta ja Runebergiä ja haaveili itsekin kirjailijan ammatista, vaikka totesi tietonsa ja taitonsa vähäisiksi kuuluisien kirjailijoiden rinnalla.
Rippikoulun jälkeen Salminen työskenteli kylän osuuskaupassa. Siellä hän ei viihtynyt kauan vaan muutti 1924 Tukholmaan kotiapulaiseksi ja myöhemmin myyjäksi. Sitten Salminen siirtyi Linköpingiin kauppa-apulaiseksi. Vapaa-aikanaan hän kävi kirjekursseja. Ruotsissakaan Salminen ei viihtynyt kuin kolmisen vuotta ja muutti takaisin Ahvenanmaalle. Siellä hän jatkoi kirjekursseja ja työskenteli Maarianhaminan osuuskaupassa kassanhoitajana ja kirjanpitäjänä.
Vuonna 1930 Salminen muutti elämäänsä radikaalisti: hän matkusti sisarensa Ailin kanssa siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin. Hän sai New Yorkista työtä kotiapulaisena mutta jatkoi kirjoitusharrastusta vapaa-aikana, iltaisen töiden jälkeen. Salminen tutustui New Yorkissa muihin skandinaavisiin siirtolaisiin ja kiinnostui sosialismista. Hän kirjoitti artikkeleita lehtiin ja osallistui käsikirjoituksellaan Holger Schildtin ja ruotsalaisen kustantamon romaanikilpailuun. Salmisen käsikirjoitus voitti kilpailun, ja hänen esikoisromaaninsa Katrina julkaistiin vuonna 1936. Se saavutti heti suurta menestystä ja käännettiin välittömästi useille kielille.
Kirjansa ilmestymisen jälkeen Salminen palasi takaisin Ahvenanmaalle. Kotiseudulla hänen teoksensa otettiin kuitenkin ristiriitaisesti vastaan. Salmisen menestyksestä ilahduttiin, mutta Salmisen nähtiin käsitelleen kirjassa paikallisia vallanpitäjiä liian kriittisesti. Myös Salmisen punaisuutta, kallistumista sosialismiin, paheksuttiin.
Salminen ei viihtynyt enää Ahvenanmaalla vaan olisi halunnut matkustaa takaisin Yhdysvaltoihin. Toisen maailmansodan puhkeaminen esti kuitenkin aikeen. Salminen toimi sodan aikana lottana. Talvisodan aikana saapui Suomeen myös Salmisen jo aikaisemmin tapaama tanskalainen taidemaalari Johannes Dührkop, nyt lehtimiehenä. He menivät naimisiin 1940 ja muuttivat pian sen jälkeen pysyvästi Tanskaan, joka oli Saksan miehittämä. Salminen sai vielä samana vuonna Tanskan kansalaisuuden. Pariskunta auttoi sodan aikana vastarintaliikettä.
Sodan jälkeen Salminen oli tuottelias kirjailija ja julkaisi lukuisia romaaneja, joista Suomessa tunnetuin lienee sodanjälkeisen ajan Ranskan Bretagnen rannikkokylän tunnelmia kuvaava Kalastajakylän prinssi. Romaanit eivät saavuttaneet yhtä suurta suosiota kuin Katarina. Menestysromaanin jälkeen paineet olivat olleet kovat, ja kenties sodanjälkeiset teokset eivät pystyneet tarpeeksi vastaamaan toisen maailmansodan jälkeiseen ahdistukseen. Ruotsiksi kirjoittaminen saattoi myös olla taakka kirjailijalle.
Salminen matkusteli miehensä kanssa paljon Euroopassa ja sai Bretagnen-matkaltaan myös Kalastajakylän prinssiin idean. He kävivät myös mm. Italiassa ja Jugoslaviassa. Vuonna 1966 pariskunta oli Israelissa ja asuikin siellä jonkin aikaa. Tästä ajasta syntyivät Salmisen matkakertomukset Jerusalem (1970) ja På färder i Israel (1971). Salminen ehti käydä vielä kerran Helsingissä vuonna 1973 ennen kuin kuoli Kööpenhaminassa 18. heinäkuuta 1976.
[muokkaa] Salmisen teokset
[muokkaa] Suomennetut teokset
- Hiekalle rakennettu (Otava 1941) (På lös sand, 1941)
- Jäljet maan mullassa (Otava 1961) (Spår på jorden, 1961)
- Kalastajakylän prinssi (Otava 1953) (Prins Efflam, 1953)
- Katriina (Otava 1936) (Katrina, 1936)
- Meren saari (Otava 1964) (Vid havet, 1963)
- Pitkä kevät (Otava 1939) (Den långa våren, 1939)
[muokkaa] Suomentamattomat teokset
- Barndomens land (Schildt 1948)
- I Danmark (Schildt 1972)
- Jerusalem (Schildt 1970)
- Klyftan och stjärnan (Schildt 1951)
- Lars Laurila (Schildt 1943)
- Min amerikanska saga (Schildt 1968)
- Nya land (Schildt, 1945)
- På färder i Israel (Schildt 1971)
- Små världar (Schildt 1949)
- Upptäcktsresan (Schildt 1966)
- Världen öppnar sig (Schildt 1974)
