Sekstoksen lauseet

Wikipedia

Sekstoksen lauseet on hellenistinen pythagoralainen kirjoitus, joka oli suosittu myös sekä gnostilaisten että ei-gnostilaisten varhaiskristittyjen joukossa. Se tunnetaan sekä osana Nag Hammadin kirjastoa (koodeksi XII, kirja 1) että aikaisemmin tunnettuina jonkin verran erilaisina versioina.

Sekstoksen lauseet muistuttaa apokryfisiä Filippuksen ja Tuomaan evankeliumeja siinä, että sekin on puhtaasti kokoelma opettavia sanoja ilman mitään kehyskertomusta. Päinvastoin kuin kristillisissä evankeliumeissa, opetukset tulevat kuitenkin Jeesuksen sijasta mieheltä nimeltä Sekstos. Hän vaikuttaa olleen pythagoralainen. Kirjoitus mainitaan 200-luvulla, jolloin Origenes lainasi Sekstosta koskien itse suoritettua kastraatiota, joka oli laajalle levinnyt tapa varhaiskristillisten askeetikkojen parissa. Origenes surkutteli tätä tapaa ja mainitsee, että kirjoitus on "sellainen jota monet pitävät ajan koettelemana".^[1]

Kirjoitus käsittää 104 lausetta. Joitakin niistä ovat:

"Sielu valaistuu jumaluuden mieleen palauttamisella."
"Kanna mikä on välttämätöntä, niin kuin on välttämätöntä."
"Älä ole halukas olemaan mieliksi suurille ihmisjoukoille."
"Älä pidä arvokkaana mitään, minkä pahantekijä voi ottaa sinulta pois."
"Käytä valhetta kuten myrkkyä."
"Mikään ei ole niin luonteenomaista viisaudelle kuin totuus."
"Toivo, että voit hyödyttää vihamiehiäsi."
"Viisas äly on Jumalan peili."
"Heitä pois kaikki sellaiset osat ruumiistasi, jotka voivat saada sinut elämään muutoin kuin pidättyväisesti. Sillä on parempi elää pidättyväisesti ilman tätä osaa kuin turmiollisesti sen kanssa." (Origeneen lainaus)

Viimeinen lainauksista muistuttaa ajatukseltaan Jeesuksen opetusta vuorisaarnassa: "Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois" ja "Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois".^[2] Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että Q-lähteen sekä Filippuksen ja Tuomaan evankeliumien kaltaiset kokoelmat olisivat lähtöisin tällaisista kirjoituksista, ja opetukset olisi jossain vaiheessa laitettu uudelleen Jeesuksen suuhun.

Kirjoitus on jossain vaiheessa laitettu paavi Sixtus II:n nimiin (paavina 257-258),^[3] todennäköisesti siksi, että sille on haluttu antaa enemmän painoarvoa. Tällainen kirjoitusten laittaminen jonkun maineikkaan henkilön nimiin (ns. pseudepigrafia) oli tyypillistä apokryfisessä kirjallisuudessa. On kuitenkin epätodennäköistä, että Sixtus II olisi kirjoittanut kirjoituksen, erityisesti koska hän ei ollut pythagoralainen.