Shindō Musō-ryū

Wikipedia

Puupiirros Gonnosukesta

Shindō Musō-ryū, myös Shintō Musō-ryū, (jap. 神道夢想流杖道) on japanilainen jōn eli lyhyen sauvan käyttöä, jōjutsua harjoittava koryu koulukunta. Se perustettiin 1600-luvun alussa ja nykyään se tunnetaan myös nimellä jōdō.

[muokkaa] Historia

Musō Gonnosuke Katsuyoshi (jap. 夢想權之助勝吉) kehitti Shindō Musō-ryū jōjutsun hävittyään ottelun kuuluisan japanilaisen miekkamiehen Miyamoto Musashin kanssa. Musashi säästi hävinneen Gonnosuken hengen, ja tämä vetäytyi legendan mukaan mietiskelemään temppeliin. Siellä hän "jumalaisen näyn" innoittamana lyhensi bōn 128 cm:n pituiseksi jōksi ja kehitti ensimmäiset 5 tekniikkaa. Sittemmin Gonnosuke siirtyi Chikuzenin provinssiin daimio Kuroda Nagamasan palvelukseen. Gonnosuken kehittämä Shindō Musō-ryū jōjutsu säilyi Kuroda-klaanin yksityisenä taistelutaitona 1930-luvulle asti.

[muokkaa] Shindō Musō-ryū jōjutsun opetus

SMR:n opetus on jaettu seitsemään tasoon, jokainen erilainen luonteeltaan. Opetus on järjestelmällistä, se kehittää harjoittelijan teknillisiä taitoja ja henkisiä voimavaroja - kaikkea kehon, aseiden, ajoituksen ja etäisyyden hallinnasta voimalliseen henkiseen harjoitukseen - joilla pyritään menestykkääseen aseiden käyttöön todellisessa taistelutilanteessa. Nykyään harjoittelija aloittaa 12 perustekniikan (kihon waza) opiskelulla, ne pitävät sisällään koulukunnan keskeisen liikevalikoiman. Sitten jatketaan eri harjoitussarjojen läpi käyttäen jo’ta miekkaa(oja) vastaan.

omote
chudan
ran ai
kage
sammidare
gohon no midare

päättäen

okudeniin

On vielä yksi taso,

gokui hiden

(tunnettu myös nimityksellä go muso no jo) Nämä tekniikat opetetaan vain henkilöille, joille on myönnetty menkyo kaiden.

Suurin osa harjoitussarjoista on koottu Tokugawa-kauden alku- ja keskivaiheilla (1650-1750) eli piakkoin koulukunnan perustamisen jälkeen. Kaksi ran ai-kataa (Bakumatsu-kaudella (1850-1867) ja viisi gohon no midare-kataa (Shimizu kehitti 1930-luvulla). Sarjoissa on kussakin 12 kataa muutamine muunnoksineen, poikkeuksena sammidaren viisi (tai kuusi, laskutavasta riippuen) ja gohon no midaren viisi.

Harjoittelijoiden tuntemasta tasoista viimeinen, okuden, sisältää kaksi osuutta. Kahdessatoista katassa harjoitellaan jo’lla miekkaa vastaan, ne tunnetaan nimellä oku tai okuden. Toinen osuus on pitkän ja lyhyen miekan käyttöä pitkää miekkaa vastaan. Koulukunnan denshossa (harjoitustodistuksessa) ne tunnetaan yksinkertaisesti ”kahdeksana pitkän miekan tekniikkana” ja ”neljänä lyhyen miekan tekniikkana”, mutta yleensä tätä kokonaisuutta kutsutaan Shintō-ryū kenjutsuksi.

[muokkaa] Päämestarit ja koulukunnan perimys

Nykyään Shimizu lasketaan Shindō Musō-ryūn 25. päämestariksi (sōke) Shiraishi Hanjirōn oltua 24. Nämä lukemat on saatu laskemalla yhteen Haruyoshin ja Jigyon opettajalinjat. Kuollessaan Shimizu ei nimennyt ketään seuraajakseen, mutta menkyo kaideneita on Japanissa useita puhumattakaan ZNKR:n alaisista 8. danin jōdō-opettajista.

[muokkaa] Shimizu – viimeinen shihan

Shimizu Takaji (1896–1978), joka oli SMR-jōdōn 25. päämestari aloitti yhteistyön Japanin poliisivoimien kendon opettajien kanssa 1930-luvulla. Toisen maailmansodan jälkeen taistelulajien harjoittelu kiellettiin miehityshallinnon käskystä. Kielto ei kuitenkaan koskenut poliisien harjoittelemaa jōdōa. Monet kendo-opettajat siirtyivätkin tuolloin harjoittelemaan Shindō Musō-ryū-jōdōa. Shindō Musō-ryūn pohjalta Shimizu-sensei muodosti 1960-luvulla Japanin kendoliitolle ZNKR seitei jōdōn.

[muokkaa] Oppilas/ mestari tasot

Alkujaan opetuksessa tunnettiin vain yksi taso ja yksi todistus. Aikojen kuluessa ja viimeistään 1800-luvun puolivälissä vakiintui neljän (taso)todistuksen malli:

Oku iri sho

Myönnetään harjoittelijan aloitettua Okudenin opiskelun.

Sho mokuroku (ensimmäinen. mokuroku)

Harjoittelija hallitsee Okudenin, on teknisesti ja henkisesti voimakas. Opetusoikeus Sammidareen asti.

Go mokuroku (myöhempi mokuroku)

Harjoittelijan wazat ”tulevat sydämestä”.

Menkyo

Myönnetään Gokuin opiskelun päästyä vauhtiin. Pidetään välivaiheena ennen Gokuin oppimäärän täyttymistä, jolloin ”täysi perimys” eli kaiden on tapahtunut. Käytetään myös nimitystä menkyo kaiden.

[muokkaa] Shindō Musō-ryū jōjutsun kata-sarjat

[muokkaa] Omote

Ensimmäinen varhaisista jō-kata sarjoista, joka opetetaan uusille oppilaille.

1. Tachi Otoshi
2. Tsuba wari
3. Tsuki Zue
4. Hissage - Uchidachi käyttää tässä katassa kodachia
5. Sakan
6. Ukan
7. Kasumi
8. Monomi
9. Kasa no shita
10. Ichi rei
11. Neya no uchi
12. Hoso michi

[muokkaa] Tokushu waza

Erikoistekniikat, joiden harjoittelu alkaa Omote sarjan jälkeen. Kaksi ensimmäistä ovat mukana ZNKR seitei jōdōssa. Uchi otoshin harjoittelu on melko harvinaista.

1. Suigetsu
2. Shamen
3. Uchi otoshi

[muokkaa] Chudan

Toinen varhaisista jō-kata sarjoista.

1. Ichi riki
2. Oshi zume
3. Midare dome
4. Ushiro zue zen / Ushiro zue go - Kaksi versiota samasta katasta
5. Taisha
6. Kengome - Uchidachi käyttää sekä tachia että kodachia
7. Kiri kake
8. Shin shin
9. Rai uchi
10. Yokogiri dome
11. Harai dome
12. Seigan

[muokkaa] Ran ai

Jō-kata sarja joka kehitettiin ja lisättiin ryu-han katoihin bakumatsu kaudella (1850-1867)

1. Ran ai odachi - Uchidachi käyttää tachia
2. Ran ai kodachi - Uchidachi käyttää kodachia

[muokkaa] Kage

Kolmas varhaisista jō-kata sarjoista. Tekniikoiden nimet ovat samat kuin Omote-sarjassa.

1. Tachi otoshi
2. Tsuba wari
3. Tsuki zue
4. Hissage
5. Sakan
6. Ukan
7. Kasumi
8. Monomi
9. Kasa no shita
10. Ichi rei zen / Ichi rei go - Kaksi versiota samasta katasta
11. Neya no uchi zen / Neya no uchi go - Kaksi versiota samasta katasta
12. Hoso michi

[muokkaa] Samidare

Neljäs varhaisista jō-kata sarjoista.

1. Ichi monji
2. Ju monji
3. Kodachi otoshi
4. Mijin zen / Mijin go - Kaksi versiota samasta katasta
5. Gan tsubushi

[muokkaa] Gohon no midare

Jō-kata sarja jonka Shimizu Takaji kehitti ja lisäsi SMR-katasarjoihin noin vuonna 1939

1. Tachi otoshi no midare
2. Sakan no midare
3. Kengome no midare
4. Kasumi no midare
5. Shamen no midare

[muokkaa] Okuden / Shiaikuchi

Viides varhaisista jō-kata sarjoista. Katojen esitysjärjestys on peräisin Shimizu Takajilta

1. Sengachi
2. Tsuki dashi
3. Uchi tsuke
4. Kote dome
5. Hiki tsute
6. Kote garami
7. Jutte
8. Mikaeri
9. Aun
10. Uchiwake
11. Suigetsu
12. Sayu dome

[muokkaa] Hiden Gokui

Kuudes ja viimeinen varhaisista jō-kata sarjoista SMR-jojutsu ryu-hassa. Sarjan ensimmäisen katan opettamisen alettua harjoittelija saa Menkyo kirjakäärön. Kun kaikki viisi kataa on opittu saa harjoittelija täyden perimyksen Menkyo Kaidenin.

1. Yamiuchi
2. Yumemakura
3. Murakumo
4. Inazuma
5. Dobo

[muokkaa] Fuzoku Ryuha - Shindō Musō-ryūn yhteydessä harjoiteltavat liitännäislajit

Taitojen kasvaessa, jōdō-katojen rinnalla voidaan harjoitella myös muita Shindō Musō-ryūhun liitettyjä lajeja. Useimpien liitännäislajien harjoittelu on kuitenkin harvinaista, koska kyseisten taitojen osaajia on maailmassa melko vähän.

[muokkaa] Uchida-ryū tanjōjutsu

Uchida-ryū tanjōjutsu (lyhyt keppi), tai "sutekki", kuten englannin kielinen sana "stick" japaniksi lausutaan. Se on Meiji-kaudella muotiin tulleen länsimaisen kävelykepin käyttöä aseena. Uchida Ryōgorō toi kävelykepin yhdeksi Shindō Musō-ryūn aseista. Tanjōjutsun harjoittelu aloitetaan kun oppilas hallitsee Omote-sarjan.

[muokkaa] Shintō-ryū kenjutsu

Shintō-ryū kenjutsu-harjoittelu muodostuu kahdeksasta pitkän miekan ja neljästä lyhyen miekan katasta. Lajin juuret ulottuvat 1500-luvulle ja Tsukahara Bokudeniin, mutta se on muovaantunut vuosien varrella nimenomaan jōta käyttävien kaartien miekkaharjoittelua tukemaan. Kenjutsun harjoittelu aloitetaan kun oppilas hallitsee Chudan-sarjan.

[muokkaa] Isshin-ryū kusarigamajutsu

Isshin-ryū kusarigamajutsu (ketjusirppi). Shindō Musō-ryūn perustajan Musō Gonnosuken uskotaan olleen myös kusarigaman asiantuntija. Ase on peräisin 1400-luvulta, mutta Shindō Musō-ryūn yhteydessä sitä alettiin järjestelmällisesti harjoitella vasta 1800-luvun loppupuoliskolla.

[muokkaa] Ikkaku-ryū juttejutsu

Ikkaku-ryū juttejutsu (väkästetty pamppu) on Shindō Musō-ryūn kolmannen päämiehen, Matsuzaki Kinemonin, mukaan liittämä. Jutte oli Tokugawa-kauden järjestyksenvalvojien suosiossa oleva miekkailijan hallintaan käytetty metallipamppu, jossa oli väkänen miekan vangitsemiseksi.

[muokkaa] Ittatsu-ryū hojōjutsu

Ittatsu-ryū hojōjutsu (sitominen) on juttejutsun ohella varhaisimpia Shindō Musō-ryūhun liitettyjä lajeja ^[1] , ja se säilyi aina viime aikoihin asti lainvalvojien käytössä. Erilaiset solmut heijastivat sidotun sukupuolta, yhteiskunnallista asemaa ja suorittamaa rikosta tai jopa vuodenaikaa, jolloin henkilö köytettiin.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Lähdeviittaukset

↑ Donn F. Draeger, Modern Bujutsu & Budo, vol. 3, sivut 74-75. Weatherhill, 1974

[muokkaa] Kirjallisuuslähteet

Timo Reenpää (päätoimittaja) (1998): BU - Samurain ammatti / Hashi 20/1998. Hashi (silta) ; Japanilaisen Kulttuurin Ystävät ry. ISBN 951-98012-1-9.
Donn F. Draeger (1974): Modern Bujutsu & Budo, vol. 3. Weatherhill. ISBN 0-8348-0351-8.
Oscar Ratti, Adele Westbrook (1973): Secrets of the Samurai , A Survey of the Martial Arts of Feudal Japan. Castle Books. ISBN 0-87858-1073-0.

[muokkaa] Verkkolähteet

Kattava Shindō Musō-ryū sivusto

Nykyaikana harjoiteltavat koryū- ja bujutsu-lajit

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org../../../s/h/i/Shind%C5%8D_Mus%C5%8D-ry%C5%AB_7635.html

Luokat: Kamppailulajit | Budolajit | Koryu bujutsu