Smash Hits
Wikipedia
| Smash Hits | |
|---|---|
 |
|
| Lehtityyppi | Musiikkilehti |
| Julkaisija | EMAP |
| ISSN | 9770260300103 |
| Levikki | 120 000 [1] |
| Perustettu | marraskuussa 1978 |
| Lakkautettu | 13. helmikuuta 2006 |
| Päätoimittaja | Nick Logan |
| Sitoutuneisuus | Sitoutumaton |
| Kotipaikkakunta | Lontoo |
| Kotimaa |  Iso-Britannia |
| Sivukoko | 230 x 300 mm |
| Ilmestymistiheys | 2 viikkoa |
| Kotisivu | Smash Hits |
Smash Hits oli pop-suuntautunut nuortenlehti, jota julkaistiin alun perin Isossa-Britanniassa. Sitä julkaistiin vuosina 1978–2006 ja lehtiä ilmestyi suurimman osan ajasta kahden viikon välein. Vaikka lehden julkaisu lopetettiin, jäljelle jäivät vielä spin-offit, TV- ja radiokanava, sekä web-sivut.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Smash Hits perustettiin vuonna 1978 Nich Loganin toimesta. Hän oli ollut aiemmin New Musical Express -lehden päätoimittajana sen kulta-aikoina sekä loi 1980-luvun muotiraamatun The Face.
Lehdestä julkaistiin koenumero syyskuussa 1978, jolloin kannessa oli Plastic Bertrand. Marraskuussa julkaistiin ensimmäinen numero ja silloin kannessa oli Blondie. Lehtiä julkaistiin alussa kuukausittain, mutta kolmen numeron jälkeen siirryttiin kahden viikon väliseen julkaisuun, millaisena se pysyi loppuun asti.
Smash Hits oli huipullaan 1980-luvulla ja aloitti monen menestyneen toimittajan uran kuten Heat -lehden päätoimittaja Mark Frithin. Muita tunnettuja kirjoittajia ovat olleet David Rimmer, Mark Ellen (joka perusti Q -lehden, Mojon ja Wordin), Steve Beebee, Peter Martin, Chris Heath, Sylvia Patterson, Tom Hibbert ja Miranda Sawyer. Pet Shop Boysin Neil Tennant työskenteli myös toimittajana ja sanoi kerran, että jos ei olisi tullut pop-tähdeksi, hän olisi yrittänyt päästä päätoimittajaksi.
1990-luvulla lehden levikki kääntyi laskuun ja sen paikan otti BBC:n spin-off-lehti Top of the Pops. Emapin toinen kahden viikon välein julkaistava lehti Big! lopetettiin ja sen viihdepainotusta siirrettiin Smash Hitsille, mikä tarkoitti sitä että lehti keskittyisi vähemmän musiikkiin ja enemmän TV-tähtiin ja muihin julkisuuden henkilöihin. Lehti myös vaihtoi kokoa useita kertoja ja oli välillä vinyylilevyn kannen kokoinen, kun takakannessa oli irrotettavia kortteja, joissa oli sen hetken suurimpien hittien ja tulevien julkaisujen laulunsanoja. Televisiojuontaja ja toimittaja Kate Thornton toimi päätoimittajana jonkin aikaa.
Lehteä julkaistiin myös manner-Euroopassa, jossa se sai paljon lukijoita, varsinkin Saksassa. Ranskalla oli oma versionsa kuten myös Australialla, jossa lehteä alettiin julkaista vuonna 1984 ja Yhdysvalloilla, jossa sitä julkaistiin nimellä Star Hits.
Lehteä julkaisi Emap, joka käytti nimeä myös digitaalitelevisiokanavalle ja digitaaliradioasemalle. Vuosittainen Smash Hits Poll Winners Party oli palkintojenjakotilaisuus, jossa palkinnot jaettiin lehden lukijoiden antamien äänien perusteella.
Helmikuussa 2006 ilmoitettiin, että lehti lopetettaisiin 13. helmikuuta ilmestyvän numeron jälkeen heikentyvän myynnin seurauksena. TV-kanava, radioasema ja web-sivusto jatkavat kuitenkin toimintaansa, kuten myös australialainen Emapin julkaisema Smash Hits.
[muokkaa] Toimittajat
- "Chris Hall" (Nick Loganin pseudonyymi, hän kieltäytyi käyttämästä nimeään ja keksi nimen lapsiensa Christianin ja Hallien perusteella)
- Ian Cranna
- David Hepworth
- Mark Ellen
- Steve Bush
- Barry McIlheney
- Richard Lowe
- Mike Soutar
- Mark Frith
- Kate Thornton
- Gavin Reeve
- John McKie
- Emma Jones
- Lisa Smosarski
- Lara Palamoudian
[muokkaa] Kritiikki
Vuonna 1997 Smash Hits joutui kritiikin kohteeksi keskustellessaan avoimesti, pitäisikö heidän pistää poikabändi Damage lehden kanteen. He pelkäsivät menettävänsä ostajia, koska kaikki yhtyeen jäsenet olivat tummaihoisia. Lehden kannessa oli ollut aiemmin yhtyeitä, joissa oli tummaihoisia jäseniä mutta ei koskaan pelkästään tummaihoisista jäsenistä koostuvaa yhtyettä.
