Sofiankatu
Wikipedia
Sofiankatu (ruots. Sofiegatan; ven. Софійская улица; ent. Itäinen Kirkkokatu) on Helsingissä sijaitseva museokatu, jolla esitellään kolme eri aikakausien helsinkiläistä katutyyppiä. Sofiankatu päättyy etelässä Pohjois-Esplanadiin Kauppatorin kohdalla Kaupungintalon vieressä ja pohjoisessa Aleksanterinkatuun Senaatintorin kohdalla.
Katu on ollut olemassa 1640-luvulta asti. Se nimettiin 1812 keisari Aleksanteri I:n äidin Maria Fjodorovnan mukaan, joka oli syntyjään Württembergin prinsessa Sofia Dorotea Augusta. Museokaduksi katu valmistui v. 1998.
[muokkaa] Kadun kolme historiaosuutta:
- 1800-luvun alun katu Tämä osuus on päällystetty luonnonkivillä ja valaistusta ei ole. Tällä osuudella ei ole näyttelyesineitä, koska niitä ei löytynyt kaupunginmuseon kokoelmista tältä aikakaudelta.
- 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun katu Tällä osuudella päällyskerros on neliönmuotoisia katukiviä ja valaistus toimii kaasulla. Esineinä ovat katukaivo ja vesiposti.
- 1930-luvun katu Tällä osuudella päällyste on myös neliömäiset katukivet päällysteenä, mutta valaistus on sähköllä toimiva. Esineinä ovat aikakauden puistonpenkit kesäisin ja puhelinkioski.
[muokkaa] Trivia
- 1800-luvun katukylteissä on teksti venäjäksi (СОФІЙСКАЯ УЛИЦА) ainoana katuna Helsingissä
- Katu on lämmitetty lämpöputkilla ja pysyy sulana ympäri vuoden
- Katu lienee Helsingin laajimmilla aukioloajoilla oleva museo. Se on auki 365 päivää vuodessa ja 24 tuntia päivässä