Stargardtin tauti
Wikipedia
Stargardtin tauti on autosomaalisesti periytyvä sairaus, joka aiheuttaa verkkokalvon asteittaisen rappeutumisen.
Stargardt-potilailla esiintyy voimakasta valonarkuutta ja sairauden edetessä näön menetystä ja kipua. Sairauden kuvasi saksalainen Karl Stargardt vuonna 1909.
Stargardtin tauti voi johtaa sokeuteen. Se alkaa oireilla tavallisesti lapsuusiällä, ja siitä kärsii arviolta yksi 10 000:sta lapsesta.[1]