Suggestopedinen kielenopetus
Wikipedia
Suggestopedinen kielenopetus on bulgarialaisen psykiatrin ja professorin, Georgi Lozanovin kehittämä menetelmä vieraan kielen oppimiseksi. Lozanov ei luonut oppimismenetelmälle vain teoreettista perustaa, vaan kehitti myös siihen pohjautuvan käytännön sovellutuksen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Miten suggestopedia toimii
Suggestopedisen oppimismenetelmän kehittäjä Lozanov käyttää ilmaisua suggestio silloin, kun ihmismieleen vaikuttava ärsyke aiheuttaa tiedostamatonta psyykkistä toimintaa. Näin suggestion avulla voidaan hyödyntää oppijan piilossa olevia kykyjä. Tämä periaate on aina ollut tehokkaan oppimisen ja vuorovaikutuksen helpottaja, joskin sitä on voitu käyttää myös negatiiviseen manipulointiin.
On myös muistettava, että suggestio toimii kahdella vastakkaisella tavalla. Positiivinen suggestio johtaa kohteena olevan henkilön persoonallisuuden ja kykyjen kehittymiseen, kun negatiivinen suggestio johtaa kohteen persoonallisuuden rajoittumiseen ja hänen todellisten kykyjensä vähenemiseen. Tämä ilmiö voidaan kiteyttää perinteiseen toteamukseen: rohkaisu kannustaa - moite lannistaa.
Lozanovin kehittämä oppimismenetelmä pyrkii kaikin keinon minimoimaan negatiivisen suggestion ja korostamaan positiivisen merkitystä. Oppilaaseen ei missään opetuksen vaiheessa kohdisteta minkäänlaista suggestiivista painostusta tai voimakasta tavoitehakuisuutta.
[muokkaa] Oppimistilanteen analyysi
Myös oppimistilanteessa ihmisen mieli torjuu sellaiset ärsykkeet, jotka tuovat mukanaan mm. turvattomuuden tunteen. Se torjuu myös ärsykkeet, jotka ovat ristiriidassa hänen järkensä kanssa tai ovat voimakkaasti vastaisia hänen omille eettisille periaatteilleen. Vain näiden seikkojen huomioon ottaminen antaa mahdollisuuden vaikuttaa ihmiseen myös opetustilanteessa.
Psykiatrina Lozanov kartoitti tekijät, jotka avaavat tien ihmismieleen ja pohti miten tämän kautta voidaan lisätä hänen kykyään vastaanottaa opittavaa tietoa. Lozanov löysi seuraavat selkeät tekijät: luottamus, arvostus, vuorovaikutuksen monitasoisuus sekä taiteiden suggestiivinen vaikutus oppivaan ihmiseen. Täten syntyi johtopäätös, että nämä seikat tulisi korostetusti ottaa huomioon kielenoppimisen prosessissa.
[muokkaa] Opetuksen tavoite
Suggestopedisessa kielenopetuksessa pyritään siihen, että opittava kieli, kieli yleensä, tajutaan välineeksi. Päämääränä on siis ilmaisuvalmiuksien antaminen ja kehittäminen. Tämän tähden oppilas joutuu opetuksen alkuvaiheesta alkaen keskustelemaan opiskelun kohteena olevalla vieraalla kielellä erilaisissa simuloiduissa kielenkäytön tilanteissa. Oppilaan mielenkiinto pyritään keskittämään siihen mitä hän aikoo sanoa ja sanoo, eikä siihen miten hän asiansa ilmaisee tai sanomisensa muotoilee. Tässä pyritään jäljittelemään tilannetta, jossa kielen oppija on joutunut ko. kieltä puhuvaan ympäristöön ja joutuu selviytymään eri tilanteista osaamillaan keinoilla, jotka voivat olla hyvinkin vähäiset ja puutteelliset.
[muokkaa] Miten opitaan
Koska jännittäminen väsyttää oppijaa ja sitoo suuren määrän hänen käytössään olevasta energiasta, pyritään suggestopedisessa opetuksessa luomaan mahdollisimman suuri mielihyvän tunnetila, jossa voi keskittyä oppimistapahtumaan ilman jännityksen mukanaan tuomaa kireätä ilmapiiriä. Tällaisen rentouttavan ilmapiirin luomiseksi tilan tulee olla rentoa olemista tukeva. Usein tilassa myös kuuluu taustaäänenä barokkimusiikki, jonka on todettu olevan optimaalista musiikkia rentouttava ilmapiirin luomiseen.
Opiskelu tapahtuu suhteellisen pienissä ryhmissä, joissa on keskimäärin 10-14 opiskelijaa. Tilan tulee olla rauhoittavasti ja jopa kodinomainen. Tilassa ei ole pulpettirivejä, eikä edes pulpetteja vaan nojatuolit on koottu puoliympyrään keskelle lattiaa. Opiskelijoiden tulee nähdä toisensa ja pystyä puhumaan toisilleen lähes normaalin vuorovaikutustilanteen tapaan. Opettaja on oppilaiden joukossa ja tavallaan yksi heistä.
Oppimistilanteet voidaan, jos niin halutaan, jakaa kahteen ryhmään. Toisilla tunneilla opitaan uutta ja toisilla tunneilla harjoitellaan opittuja asioita. Oppilailla on heti oppimisen alusta lähtien omat roolihahmonsa, johon ne kurssin aikana eläytyvät. Näitä periaatteita ja oppimismuotoja sovelletaan nykyisin hyvin yleisesti aivan tavanomaisessakin kieltenopetuksessa.
Ehkä suurin ero suggestopedian ja perinteisten opetusmenetelmien välillä on, että opetuksen syöttövaiheessa käytetään opiskelijan rentouttamiseen klassista musiikkia ja intonaatiolukua. Näin menetelmän etuna voidaan pitää ei-tahdonalaisen muistin ja tiedottoman alueen hyväksikäyttöä opetus- ja oppimisprosessissa. Näin luodaan opiskelijalle mahdollisuus käyttää oppimiseen koko henkistä kapasiteettiaan.
[muokkaa] Ongelmat
Eniten opetusmenetelmässä on esitetty kritiikkiä sen vaatimien erikoisjärjestelyjen ja –olosuhteiden edellytystä kohtaan. Myös oppijan tietoisen oppimispuolen hyväksikäytön laiminlyönnistä suggestopedista menetelmää on voimakkaasti kritisoitu. Oppilaiden tekemät virheet harjoittamassaan kommunikaatiossa jäävät korjaamatta ja tätä monet kritiikin esittäjät ovat pitäneet suurena miinuksena.
Suggestopedinen menetelmä on toki kehittynyt vuosien saatossa ja mm. em. Kritiikin kohtiin pyritään löytämään ratkaisuja, mutta paljon on kuitenkin opettajan persoonallisuuden ja ammattitaidon varassa.
Ongelmana on edelleenkin opettajien koulutus, sillä vain harvat hankkivat itselleen tarvittavan pätevyyden opetukseen. Toisaalta kielenopetuksessa on tapahtunut paljon kehitystä myös ns. konventionaalisen opetuksen menetelmien suhteen. Suggestopediasta on tavallaan tullut eräänlainen osa jokapäiväistä ja perinteistä opetusta.
