Suomen aateli
Wikipedia
Suomen aateliset ovat Ruotsin tai Venäjän vallan aikoina aateloituja suomalaisia. Alun perin Ruotsin valtakunnassa talonpoikia houkuteltiin varustamaan yksi ratsumies kuninkaan armeijaan, jolloin korvaukseksi hänet vapautettiin veroista ja hänestä tuli "rälssimies", myohemmin aatelinen. Muodollisesti asiasta säädettiin vuonna 1279 Alsnön asetuksella. Moni vauras suku oli rälssiä ja varusti ratumiehen sukupolvesta toiseen. Ajan mittaan rälssioikeuksia alettiin myöntää jopa ilman rälssipalveluksen suorittamista. Verovapaus ei ollut aluksi periytyvä, mutta 1500-luvulle tultaessa sitä alettiin katsoa perinnölliseksi oikeudeksi ja asiasta säädettiin lailla vuonna 1544 Västeråsin valtiopäivillä.
Viimeinen aateloitu suomalainen on August Langhoff, jolle myönnettiin vapaaherran arvo vuonna 1912.
Itsenäisessä Suomessa aatelisarvoilla ei ole merkittävää juridista merkitystä. Vuoden 1723 säätyerikoideudet poistettiin tosin vasta vuonna 1995 perustuslakiuudistuksen yhteydessä, mutta säädökset olivat tuolloin olleet kuollut kirjain jo pitkään. Suomen ritarihuoneeseen merkittyjen sukujen arvonimet perustuvat ritarihuonejärjestykseen, joka on voimassa oleva laki. Aatelilla ei ole erioikeuksia. Suomen aatelisto kollektiivina omistaa ritarihuoneen palatsirakennuksen.
Ritarihuone julkaisee joka kolmas vuosi ns. aateliskalenterin, johon merkitään kaikki elossa olevat ritarihuoneeseen merkittyjen sukujen jäsenet. Näitä aatelissukuja on yhä hengissä runsaat 150. Suomen ritaristo ja aateli käsittää noin 6000 henkilöä.
