Suomen murteet
Wikipedia
Murre on alueellinen kielimuoto, joka poikkeaa toisista kielimuodoista muun muassa 1)äänteellisesti, 2)muoto- ja lauseopillisesti sekä 3)sanastollisesti. Murteiden erot olivat ennen selkeämpiä, sillä nykyisin murteet ovat sekoittuneet.[1]
Oikeastaan yhtä ainoaa suomen kieltä ei ole olemassa vaan suomen kieli jakautuu seitsemään päämurteeseen: Peräpohjolan murre, keski- ja pohjoispohjalainen murre, savolaismurre, eteläpohjalainen murre, kaakkoismurre, hämäläismurre ja lounaismurre. Useimmat näistäkin murteista voidaan jakaa myös tarkemmin alamurteiksi, esimerkiksi pohjalaismurteet voidaan jakaa edelleen etelä-, keski-, pohjoispohjalaiseenmurteeseen sekä peräpohjolan murteeseen.
Länsi-Suomen rannikon kieli on saanut vaikutteita Ruotsista, kun taas itämurteet ovat läheistä sukua karjalan kielelle. Usein väitetään, ettei ihminen pääse koskaan täysin eroon murteestaan, koska se on ensimmäinen opittu kieli.
Murteissa ei ole enää niin paljoa eroja kuin ennen, koska media on muovannut ihmisen puhetta, mutta ennen murteet saattoivat toisistaan hyvinkin paljon, koska ihmiset eivät liikkuneet paljonkaan paikasta toiseen ja näin eivät kuulleet muita murteita.
Monet käyttävätkin nykyisin yleiskieltä eli kirjakielen tapaista kieltä, josta ei voi päätellä, mistä puhuja on kotoisin. Nykyinen puhekieli ei ole enää niin sidottu asuinpaikkaan kuin ennen, vaan eri ikäryhmät voivat puhua omaa puhekieltään.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Esimerkkejä murteista
| Lounaismurre | Kyl ny = Kyllä nyt. | Tässä murteessa sanat lyhenevät usein lopusta. |
| Eteläpohjalaismurre | Soot = Sinä olet. | Pikamuotoja käytetään tavallisesti. |
| Hämäläismurre | Nährään = Nähdään. | D:n tilalla käytetään R-kirjainta. |
| Pohjoispohjolainenmurre | ossuus = osuus | Lisätään yksi konsonantti enemmän kuin kirjakielessä. |
| Peräpohjalaismurre | jokhaisen = jokaisen | H:ta käytetään tavallisesti sanan sisällä. |
| Kaakkoismurre | Puota. = Pudota. | D jätetään yleensä pois sanasta. |
| Savolaismurre | poeka = poika | I on muuttunut E:ksi. |
[muokkaa] Slangi
Nuorten epävirallista puhekieltä nimitetään slangiksi, joka on alun perin Helsingissä puhuttua murretta tai kieltä. Slangi syntyi 1800-luvulla yhdistämään työläisiä. Ei ole olemassa sitä ainoaa oikeaa slangin kielioppia. Slangi on saanut paljon vaikutteita ruotsista, venäjältä ja englannista. Esimerkkejä ruotsista lainatuista sanoista on muun muassa: hima, mutsi, faija, systeri, broidi ja snöge; ja englannista esimerkiksi: sori, ok, stara, pliis ja hodari.
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Lähteet
- Sinikka Herajärvi, Päivi Laine, Leena Paasio-Leimola ja Petra Vartia (2006): Loitsu. Äidinkieli ja kirjallisuus 9. Kustannusosakeyhtiä Otava, Keuruu. ISBN 951-1-20143-3.
