Suomen suuriruhtinas
Wikipedia
Suomen suuriruhtinas on nimike jota käytettiin Suomen suuriruhtinaskunnan valtionpäämiehestä 1809–1917. Käytännössä Suomen suuriruhtinas oli aina Venäjän keisari.
Suomen suuriruhtinaskunta oli osa Venäjän keisarikuntaa, joten Venäjän keisari oli myös Suomen hallitsija. Siksi onkin usein käytetty nimitystä "keisari-suuriruhtinas". Suomen suuriruhtinaskunnan asiat esiteltiinkin suoraan keisari-suuriruhtinaalle, ohi Venäjän hallintokoneiston, aina vuoden 1905 valtiopäiväjärjestysuudistukseen asti. Ennen vuotta 1905 Suomen asioista päätti Venäjän puolelta ainoastaan keisari-suuriruhtinas, ei Venäjän yhteiskunta. Aleksanteri I:n lisäessä titteliinsä "Suomen suuriruhtinas" -arvonimen, ei se sinänsä tarkoittanut vielä Suomen suuriruhtinaskunnan syntyä.
Jokaisen keisari-suuriruhtinaan valtakautta hallitsi omanlaisensa poliittinen suuntaus. Aleksanteri I tunnetaan valloittajana, Nikolai I hallitsi valtakuntaa kansliansa avulla, Aleksanteri II on saanut Suomessa liberaalin maineen (mm. maaorjien vapautus) ja hänen on sanottu tuoneen liberalismi Suomeen. Aleksanteri III:n aikana koko valtakunnan yhtenäistämispolitiikka oli jo käynnissä, ja huippunsa se saavutti Nikolai II:n valtakaudella. Nikolai II oli isäänsä heikompi hallitsija, joka ei kuunnellut ministeriensä neuvoja vaan oli perheensä ja erilaisten pyhien miesten (mm. Rasputin) vaikutuksen alainen.
[muokkaa] Suomen suuriruhtinaat 1809–1917
- Aleksanteri I, 1809–1825 (vaikkakin Venäjän keisari jo vuodesta 1801)
- Nikolai I, 1825–1855
- Aleksanteri II, 1855–1881
- Aleksanteri III, 1881–1894
- Nikolai II, 1894–1917
