Superscope
Wikipedia
Superscope oli eräs elokuvafilmiformaatti, jota RKO-elokuvastudio käytti elokuvissaan 1950-luvulla. Superscope 235, joka tunnetaan myös nimellä RKO-Scope, oli sen variaatio.
Superscopen kehittivät veljekset Irving ja Joseph Tushinsky, ja ainoastaan Howard Hughesin omistama elokuvastudio RKO ja muutamat itsenäiset elokuvatuottajat ottivat sen lopulta käyttöönsä. RKO halusi kaikkien muiden studioiden tavoin kuvata suurimmat elokuvansa laajakuvaformaatissa, mutta koska 20th Century Fox ei antanut Cinemascope-tekniikkansa muiden käyttöön, oli RKO:n tyydyttävä vaihtoehtoiseen tekniikkaan. Ensimmäinen Superscope-elokuva oli Gary Cooperin ja Burt Lancasterin tähdittämä lännenelokuva Vera Cruz (1954).
Superscopessa kamera ja sen optiikka eivät juurikaan poikkea tavallisesta, ja filmi on normaalia 35-millistä filmiä, joka käyttää neljää perforaatiota yhtä kuvaruutua kohden. Superscopessa kamera kuitenkin valotti myös optiselle ääniraidalle varatun alueen, jolloin kuva-ala kasvoi. Kameranegatiivin kuvasuhde oli tällöin 1:1,33, mutta jälkituotannossa kuva rajattiin laajakuvaksi suhteeseen 1:2. Ennen rajausta filmistä tuotettiin Technicolor-väriseparaatio. Esityskopioissa kuva oli anamorfinen, joten kuvasuhteensa 1:2 takia kuva oli filmillä neliön muotoinen, vaikka käytettävissä oleva ala oli suhteessa 1:1,37, ja täten suorakulmio. Huonon suunnittelun johdosta kuva sijaitsi esityskopion toisessa laidassa, ja toisella puolella oli tyhjä, musta palkki. Tämän takia projektorien käyttäjät joutuivat keskittämään kuvan uudestaan, mikäli Superscope-esitykseen kuului muissa formaateissa esitettäviä trailereita, uutispätkiä tai muita elokuvia. Superscope käytti kuitenkin samaa esitysoptiikkaa kuin Cinemascope. Yleisön haittana oli kuitenkin tavallista rakeisempi kuva.
Superscopesta julkaistiin myöhemmin variaatio Superscope 235 (joka kulki myös nimellä RKO-Scope), jolla yritettiin ratkaista sekä huonoon kuvanlaatuun että projektoinnin hankaluuteen liittyviä ongelmia. Uudessa järjestelmässä alkuperäisnegatiivin kuva rajattiin suhteeseen 1:2,35, joka oli sama kuin Cinemascope-formaatissa. Tällöin esityskopioiden koko kuva-ala saatiin täytettyä, ja ne voitiin projektoida täysin samalla tavalla kuin Cinemascope-filmit. Tiukempi rajaus kuitenkin lisäsi entisestään kuvan rakeisuutta, jota saatiin kuitenkin myöhemmin hillittyä Techniscope-värjäysmenetelmän ja Eastman-värifilmien edistyttyä. Superscopen käyttö loppui kuitenkin vuonna 1958, kun RKO siirtyi Warner Brothersin omistukseen. Superscopen tekniikan perimmäinen idea – koko negatiivikuva-alan valottaminen – on sittemmin otettu uudestaan käyttöön, kun Super 35 -formaattia alettiin käyttää 1980-luvun alusta lähtien.
[muokkaa] Lähteet
- CinemaScope Derivatives – Superscope – Widescreen Museum
