Talikko
Wikipedia
Talikko, taikko eli tarikko, myös tadikko, on työkalu, jossa on varsi ja useasta piikistä muodostuva terä. Talikolla luodaan sellaisia aineita, joiden käsittelyyn lapio ei työkaluna sovellu. Tyypillisesti maata eli multaa möyhennetään, puunlehtiä kasataan tai kuormataan puutarhassa ja juurikkaita kuormataan.
Tavallisimpia talikon malleja ovat 5-piikkinen ohuin piikein varustettu talikko vaikkapa eläinten kuivaheinän kantamiseen, 4-piikkinen paksummin piikein varustettu puutarhatalikko mullan möyhennykseen. Näissä talikoissa on piikkien väli 5-6 cm. Iso perunatalikko, jossa on pyöreäpäiset paksuhkot pitkät piikit 2-2,5 cm:n välein, on selvästi edellisistä poikkeava. Heinähangon ja talikon rajamailla on kädensijalla, pitkällä varrella ja neljällä pitkällä piikillä varustettu olkitalikko.
Talikon materiaalit ja muotoilu suunnitellaan käsiteltävän aineen omainaisuudet huomioon ottaen. Varsi on puuta tai teräsputkea ja kädensija teräksestä puuotteella tai kokonaan muovia.
Talikon pituus on tyypillisesti 110-140 cm.
[muokkaa] Sanan alkuperä
Sana tadikko on ollut kaksihaaraisen lannanluontivälineenä käytössä Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Hämeessä, Etelä-Savossa sekä Karjalassa.
Tehdasvalmisteisten kaksipiikkisten rautatadikkojen tullessa käyttöön siitä käytettiin yleisesti nimeä tadikko, ja viisipiikkistä kutsuttiin hangoksi. Eri puolilla maata käytettyjen nimitysten yhtenäistyessä ja materiaalin muuttuessa puusta raudaksi nimitykset muuttuivat siten, että kaksipiikkistä kutsutaan hangoksi ja viisipiikkisiä talikoiksi.
