Tasasuuntaaja
Wikipedia
Tasasuuntaaja on laite, joka muuttaa vaihtosähkön (sykkiväksi) tasasähköksi. Nykyaikaisissa elektroniikkalaitteissa tasasuuntaaminen toteutetaan lähes poikkeuksetta diodeilla. Tasasuuntauskytkennät voidaan jakaa puoli- ja kokoaaltotasasuuntauskytkentöihin. Kokoaaltotasasuuntaaja hyödyntää vaihtojännitteen molemmat puolijaksot, puoliaaltotasasuuntaaja vain toisen.
Tasasuuntaamisen yleisin sovelluskohde on elektroniikkalaitteiden verkkolaitteessa vaihtojännitteen muuttaminen tasajännitteeksi. Lineaarisessa teholähteessä tasasuuntaus tehdään muuntajan jälkeen, hakkuriteholähteessä tasasuuntausta tarvitaan sekä verkkojänniteosassa että pienjänniteosassa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Puoli vuosisataa sitten käyttöjännitteen tasasuuntaus esimerkiksi radiovastaanottimissa toteutettiin seleenitasasuuntaajalla. Tehosovelluksissa käytettiin elohopeatasasuuntaajaa. Nykyään tasasuuntauksessa käytetään pii- tai Schottky-diodeja.
[muokkaa] Puoliaaltotasasuuntaus
Puoliaaltotasasuuntauksessa vaihtojännitteestä leikataan negatiiviset puolijaksot pois. Sähkövirta pääsee kulkemaan diodin läpi vain toiseen suuntaan.
[muokkaa] Kokoaaltotasasuuntaus
Kokoaaltotasasuuntaus voidaan toteuttaa neljän diodin diodisillalla:
Virta kulkee aina kahden diodin läpi kerrallaan. Neljän diodin siltoja on saatavana valmiiksi paketoituna komponentteina. Mikäli käytettävissä on keskiulosotolla varustettu muuntaja, voidaan kokoaaltotasasuuntaus toteuttaa myös kahdella diodilla:
Kytkennän etuna on pienempi jännitehäviö neljän diodin siltaan verrattuna.
[muokkaa] Tarkka tasasuuntaaja
Tavallisessa teholähdekäyttöön tarkoitetussa tasasuuntaajassa osa jännitteestä häviää diodi(e)n kynnysjännitteeseen. Mittaussovelluksia varten voidaan diodin ja operaatiovahvistimen avulla toteuttaa myös tarkempi kytkentä, jolla ei ole diodin kynnysjännitteen aiheuttamaa häviötä, kuten tavanomaisilla tasasuuntauskytkennöillä.
