Tekoäly

Wikipedia

Tekoäly (engl. AI, Artificial intelligence) on määritelty keinotekoisen olennon osoittamaksi älyksi.

Yleensä sen oletetaan olevan tietokoneohjelma, joka pyrkii suorittamaan ihmismäistä ajattelua. Tällä hetkellä tekoälyn sovelluksia ovat esimerkiksi luonnollisen kielen tuottamiseen ja tunnistamiseen erikoistuneet järjestelmät, asiantuntijajärjestelmät, robottitekniikka ja viihdesovellukset.

Tekoälyn määritelmä on varsin kiistelty, koska älykkyyttä itsessään on vaikea määritellä.

[muokkaa] Tekoälytiede

Tekoälyn taustalla on jo René Descartesin esittämä idea ajatusten matemaattisesta mallinnettavuudesta. Varsinaiseksi tieteenalaksi tekoäly eriytyi tietokoneiden kehittymisen myötä 1950-luvulla. Monitieteellinen tekoälytiede yhdistelee keskenään esimerkiksi tekniikkaa, psykologiaa, filosofiaa ja lääketiedettä.

[muokkaa] Koulukunnat

Tekoälytiede voidaan karkeasti jakaa perinteiseen symbolipainotteiseen tekoälytieteeseen sekä uudempaan, hahmopohjaiseen, laskennallisen älykkyyden suuntaukseen. Perinteisen tekoälytieteen työkaluja ovat mm. asiantuntijajärjestelmät, ontologiat ja sääntöpohjainen päättely. Uudemman konnektionistisen suuntauksen tunnetuimpia menetelmiä ovat neuroverkot, sumeat järjestelmät ja evolutionäärinen laskenta.

[muokkaa] Turingin testi

Tekoälytieteen pioneeri Alan Turing määritteli käytännönläheisen kokeen, jolla voi mitata tietokoneen ihmismäisyyttä. Testin ajatus on, että tietokone on älykäs, jos sen vastauksia ei pysty erottamaan ihmisen vastauksista. Yksikään tietokoneohjelma ei ole läpäissyt tätä testiä valvotuissa olosuhteissa, vaikka vuodesta 1990 lähtien on järjestetty erityinen Loebner Prize -kilpailu, jossa Turingin testin läpäisseen laitteen kehittäjälle luvataan suuri summa rahaa.

Ihmisen lailla tekstiä tuottavia ohjelmia on kehitetty useita, esimerkiksi Eliza ja Kalle Kotipsykiatri.

Turingin testiä pidetään ongelmallisena sen takia, että siinä pärjäävät hyvin sellaiset ohjelmat, jotka pyrkivät huijaamaan ihmistuomareita. Paremmaksi tekoälytestiksi on ehdotettu Lovelacen testiä (engl. Lovelace test), jossa ajattelun kriteeri on se, ettei ulkopuolinen tarkkailija pysty tulostusten perusteella sanomaan, miten olento on päätynyt tuottamaan juuri ne.