Tiedon hankkimisen menetelmät
Wikipedia
Tiedon hankkimisen menetelmiä tai käsitysten muodostamisen menetelmiä voidaan erotella useita erilaisia.
Charles S. Peirce erotti 1877 ilmestyneessä artikkelissaan neljä erilaista tiedonhankintatapaa tai tapaa käsitysten muodostamisessa. Näitä ovat jääräpäisyyden menetelmä, arvovallan menetelmä, a priori -menetelmä ja tieteellinen menetelmä.
1) itsepäisyyden menetelmässä pidetään itsepintaisesti kiinni omista käsityksistä piittaamatta arvostelusta
2) auktoriteetin menetelmässä pitäydytään johonkin auktoriteettiin ja toistellaan sitä, mitä jokin arvovaltainen taho on sanonut
3) intuitiivisessa menetelmässä uskotaan, että järjen avulla voidaan nähdä välittömästi ja selkeästi totuuksia ilman havainnon tai todistelun apua
4) varsinaisen tieteellisen menetelmän tunnusmerkkejä ovat puolueettomuus, julkisuus ja itsensä korjaavuus.
Tieteellinen menetelmä, jossa tietoa tavoitellaan epädogmaattisesti, arvostelevasti ja julkisesti koeteltavin havainnoin, on sen kannattajien mielestä tehokkain ja järkiperäisin käsitysten muodostamisen menetelmä. Peirce korosti itseäänkorjaavan tieteellisen menetelmän ylivertaisuutta ”itsepäisyyden”, ”arvovallan” ja ”apriorisen” käsitysten muodostamisen menetelmään nähden. [1] [2]
Tiedon hankkimisen menetelmiä tutkii filosofiassa tieto-oppi. Tieto-oppi eli tietoteoria liittyy niihin tapoihin, joilla hyväksyttyjä käsityksiä oikeutetaan ja perustellaan. [3] W. V. O. Quinen käsitteistön mukaan kyse on ”totuuden etsimisen tekniikasta” (Quine 1998, s. 665).
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Pihlström, Sami (2001): Usko, järki ja ihminen: Uskonnonfilosofisia esseitä. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 227. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura. ISBN 952-9791-41-0.
- ↑ Samaa aihetta käsittelee Niiniluoto, Ilkka (1984): Tiede, filosofia ja maailmankatsomus: Filosofisia esseitä tiedosta ja sen arvosta. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-08016-4.
- ↑ Koskinen 2003
