Tieteellinen nimi
Wikipedia
Tieteellinen nimi on biologiassa ja tieteellisessä luokittelussa käytettävä kaksiosainen nimi, joka annetaan jokaiselle tunnetulle eliölajille. Sen tehtävänä on mahdollistaa kielirajat ylittävä yhteisymmärrys sen suhteen, mistä lajista milloinkin on kyse. Sen kielenä on perinteisesti latina, minkä takia tieteellisestä nimestä käytetään myös nimitystä latinalainen nimi. Nimitys tieteellinen nimi on kuitenkin parempi, koska toisinaan nimi on peräisin kreikan kielestä ja muutettu vain latinankieliseen asuun. Lisäksi nimet eivät aina noudata latinan sanastoa tai kielioppisääntöjä vaan ovat sovinnaisia.[1]
Kaksiosaisen tieteellisen nimen otti käyttöön Carl von Linné (1707–1778) 1700-luvun puolessa välissä teoksessaan Systema Naturae. Esimerkiksi ihmisen tieteellinen nimi on Homo sapiens, jossa Homo tarkoittaa ihmisen sukua ja sapiens on sukuun kuuluvaa lajia määrittävä lajiosa. Kaksiosainen lajinimi muodostuu siis sukunimestä ja sen perässä olevasta lajimääritteestä, josta kasveilla käytetään myös nimeä epiteetti.
Sukunimeä voidaan käyttää yksinään, mutta kaksiosaisen nimen jälkimmäinen osa eli lajimäärite ei tarkoita yksin mitään, vaan lajinimessä on aina kaksi osaa (sukunimi + lajimäärite). Esimerkiksi sana sapiens tarkoittaa suoraan suomennettuna viisasta, mutta se ei ole yksin minkään lajin nimi.
Suku koostuu ryhmästä toisilleen läheistä sukua olevia lajeja, jotka muistuttavat toisiaan melko paljon; laji taas on tunnetuimman määritelmän mukaan yksilöjoukko, joka pystyy lisääntymään keskenään mutta eivät muiden lajien yksilöiden kanssa. Tekstissä tieteellinen nimi yleensä kursivoida. Suku kirjoitetaan isolla alkukirjaimella ja lajiosa puolestaan lähes aina pienellä (kasveilla se voidaan harvoissa poikkeustapauksissa kirjoittaa myös isolla).[1]
[muokkaa] Auktori
Biologiaan liittyvissä teksteissä vaaditaan tieteellisen nimen perään usein auktorimerkintä, jossa on tieteellisen nimen antajan nimi (tai hyvin tunnetun henkilön ollessa kyseessä pelkkä lyhenne, kuten L. Linnélle) sekä nimenantovuosi. Eläinten nimissä auktorin nimi ja vuosiluku laitetaan sulkuihin, jos laji on vaihtanut sukua siitä mikä se oli nimettäessä. Esimerkiksi ritariperhonen on edelleen samassa Papilio-suvussa, johon Linné sen kuvasi vuonna 1758. Hän kuvasi myös isoapollon Papilio-sukuun kuuluvaksi, mutta Latreille antoi vuonna 1804 apolloperhosen sukunimeksi Parnassius, ja siitä syystä lajinimen auktorimerkintä laitetaan sulkeisiin seuraavan esimerkin mukaisesti:
- Papilio machaon Linnaeus, 1758
Parnassius Latreille, 1804
- Parnassius apollo (Linnaeus, 1758)
Myös kasveilla auktorimerkintä laitetaan sulkuihin suvun muuttuessa, mutta lisäksi nimen perään lisätään sen henkilön nimi (tai nimilyhenne), joka teki muutoksen. Kasveilla myös vähemmän tunnetuilla henkilöillä voidaan käyttää koko nimen sijasta lyhennettä.[1]
[muokkaa] Ongelmia
Laji on käsitteenä siinä määrin häilyvä, ettei nimeäminen ole aina yksinkertaista. Vaikka periaatteena on, että vanhin annettu nimi pyritään säilyttämään virallisena ja muuttumattomana, on joskus epäselvyyksiä siitä, mikä alkuperäinen nimi on. Lisäksi tiedon tarkentuessa suku saattaa muuttua tai yhdistyä toiseen sukuun, jolloin tieteellinen nimikin muuttuu. Tästä kaikesta seuraa, että tietyllä lajilla saattaa olla kaksi tai useampia yleisesti käytettyjä tieteellisiä nimiä, mikä aiheuttaa sekaannusta.
Lisäksi eri eliöryhmillä on omat, hieman toisistaan poikkeavat nimistösääntönsä, mikä aiheuttaa ongelmia. Lajia ylempien taksonien nimet ovat uniikkeja vain lajiryhmien sisällä. Siten esimerkiksi Oenanthe voi tarkoittaa sekä kasvi- että eläinsukua.[1]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 Winston, Judith E. (1999): Describing Species - Practical Taxonomic Procedure for Biologists. Columbia University Press. ISBN 0-231-06825-5.
