Toinen voitelu
Wikipedia
Toinen voitelu (engl. second anointing) on myöhempien aikojen pyhien temppeleissään harjoittama pyhä toimitus. "Ensimmäinen voitelu" on osa valmistavia toimituksia, jotka kaikki endaumenttiin osallistuvat saavat vastaanottaa. Tätä vastoin toinen voitelu tulee vain hyvin harvojen ja valittujen osaksi. Suurimmalle osalle MAP-kirkon jäsenistäkin kyseinen toimitus on kutakuinkin tuntematon. Kyseessä on eräs kirkon salaisimmista ja oudoimmista toimituksista.
Toisen voitelun tarkoituksena on välittää voideltaville "pappeuden täyteys". Heidät voidellaan jo tämän elämän aikana kuninkaiksi ja papeiksi Israelille, heille luovutetaan pappeuden koko valtuus ja heistä tulee Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoita. Ero ensimmäiseen voiteluun on se, että ensimmäinen voitelu lupaa voideltujen tulevan kuninkaiksi ja papeiksi Israelille tulevassa elämässä, kun taas toinen voitelu antaa nämä valtuudet jo tässä elämässä.
Toinen voitelu annetaan tiettävästi vain aviopareille, jotka on sinetöity toisiinsa tai jotka on vihitty temppeleissä "täksi ajaksi ja iankaikkisuudeksi". Kyseinen seremonia on kirkon alkuaikoihin verrattuna nykyään hyvin harvinainen, mutta arvellaan, että ainakin apostolit ja kirkon johtajat olisi voideltu toisella voitelulla.
Koska toinen voitelu on harvinainen ja salainen, ei voitelun tarkka kulku ole selvillä. Eri lähteiden sisältämien tietojen perusteella aviopari kuitenkin voidellaan ja siunataan kätten päälle panemisella kuninkaiksi ja papeiksi (vaimo kuningattareksi ja papittareksi) Israelille. Toimitus suoritetaan temppelin kaikkein pyhimmässä, ja tätä ennen avioparin on saanut vastaanottaa jalkojen pesun toimituksen. Samoin seremoniaan liittyy vaimon miehelleen kotona suorittama pesu ja voitelu tämän hautaamiseksi. Tämä tapa perustuu Johanneksen evankeliumin 12. luvussa kerrottuun tapaukseen, jossa Martan sisar Maria voitelu Jeesuksen tämän hautaamista varten kallisarvoisella nardus-voiteella. Toinen voitelu siis samaistaa voidellun Jeesuksen Kristuksen kanssa. (Unohtaa ei sovi sitä eräiden varhaisten mormoniteologien arvelua siitä, että Jeesus olisi ollut avioliitossa Marian kanssa.) Usein tämän jalkojen pesu ja toisen voitelun välillä kuluu pitkä aika, jopa vuosia.
Mielenkiintoinen on eräiden mormoniteologien ajatus siitä, että toisessa voitelussa myös vaimolle annetaan sama "pappeuden täyteys" kuin hänen miehelleenkin, vaikka hän ei välttämättä saakaan mitään erityistä pappeuden virkaa.
