Tonttu
Wikipedia
Tonttu on pieni ihmisen kaltainen olio pohjoismaisessa kansanperinteessä. Suomen kielen sana "tonttu" tulee ruotsin "tomte"-sanasta tai vaihtoehtoisesti sanasta "tontti", jolloin tonttu olisi alun perin paikan haltija. Tonttu on monissa tapauksissa vain toinen nimitys haltijoille.
Tonttuihin on kuulunut erilaisia olioita, ihmisten luona eläviä haltijoita, sekä maahisia, menninkäisiä ja muita metsän ja luonnon haltijoita. Vasta sittemmin tontut on erotettu omaksi "rodukseen".
Tonttuja on kansanperinteessä monenlaisia tavallisten metsätonttujen lisäksi. Maalaistalojen monille rakennuksille oli omat suojelijatonttunsa eli haltijansa, saunatontut, riihitontut, aittatontut, navettatontut ja tallitontut. Sitten oli vielä kotitonttuja. Palkaksi nämä tontut vaativat vähän ruokaa, asumisoikeuden tai viimeiset löylyt saunasta.
Tätä nykyä tunnetuimpia ympärivuotisia tonttuhahmoja saattavat olla monista eri materiaaleista valmistettavat puutarhatontut, jotka etenkin Keski-Euroopassa ovat villinneet keräilyyn taipuvaisia kotipuutarhureita.
[muokkaa] Joulutonttu
Nykyisin länsimaiseen jouluperinteeseen kuuluvat joulutontut, jotka ovat useimmiten hiippalakkipäisiä pikkuihmisiä. Joulutontut jakoivat ennen lahjoja jouluna omatoimisesti, mutta nykyään ne mielletään joulupukin apulaisiksi. Joulutonttujen kerrotaan tarkkailevan piilopaikoistaan lapsia selvittääkseen, ovatko nämä kilttejä. Tontut tai joulupukki tuovat sitten jouluaattona lahjoja niille, jotka olivat kilttejä. Joulutontut ovat yleinen joulukoristeiden aihe.
Joulutonttu ilmestyi suomalaisiin uskomuksiin 1800-luvun lopulla. Jouluna haltiatonttua muistettiin kupillisella ohrapuuroa.[1][2]
