Trisyklinen masennuslääke
Wikipedia
Trisykliset masennuslääkkeet on vanhin masennuslääkkeiden ryhmä joka otettiin käyttöön 1950-luvulla. Niiden käyttöä on vähennetty sillä SSRI- ja MAOI-lääkkeillä on vähemmän sivuvaikutuksia. Trisykliset masennuslääkkeet voivat aiheuttaa hermosto- tai verenkierto-ongelmia kuten suun kuivumista ja sydämen rytmihäiriöitä. Lisäksi niiden yliannostus on vaarallisempi kuin modernien lääkkeiden. On kuitenkin masennustiloja ja -potilaita, joille trisykliset lääkkeet tuovat enemmän apua.
Kun trisyklistä masennuslääkettä annetaan depressiosta kärsivälle potilaalle, mielialan kohoaminen ja depressiivisten ajatusten väistyminen ei ala heti vaan yleensä vasta 2-3 viikon kuluttua. Hoitovaikutus ilmenee viiveellä myös uudemmissa masennuslääkkeissä, eikä viiveen syytä tarkkaan tiedetä. Terveelle ihmiselle trisyklinen masennuslääke ei aiheuta mielialan kohoamista vaan lähinnä sivuvaikutusten kaltaisia oireita.
Trisyklisten masennuslääkkeiden nimi juontuu niiden kemiallisesta rakenteesta. Kaikkien trisyklisten lääkkeiden rakenteessa on kaksi bentseenirengasta, joiden väliin jäävä kolmas rengas koostuu etyleenisillasta ja propyyliamiinisivuketjusta. Ensimmäinen trisyklinen masennuslääke oli imipramiini. Myöhemmin kehitetyt trisykliset masennuslääkkeet ovat rakenteeltaan imipramiinin kaltaisia ja ne eroavat toisistaan sivuketjun osalta.
