Työehtosopimus

Wikipedia

Työehtosopimus on työntekijäjärjestön ja työnantajan tai työnantajien järjestön välinen sopimus alakohtaisista työehdoista kuten palkoista (ylityökorvauksineen), työajoista, lomista ja muista eduista. Työehtosopimukset ovat pakottavia eikä työsopimuksissa voida sopia niitä huonommista ehdoista työntekijän kannalta ellei tällaista oikeutta nimenomaisesti työehtosopimuksessa mainita. Työehtosopimusten katsotaankin turvaavan työmarkkinaosapuolten tasavertaisen aseman. Merkittävimmät työehtosopimukset ovat kansallisia, mutta työehtosopimuksia voidaan solmia myös yrityksen tasolla.

Työehtosopimukset voivat olla joko normaalisitovia tai yleissitovia. Normaalisitovat työehtosopimukset velvoittavat niitä osapuolia, jotka ovat sopimuksen allekirjoittaneet tai jotka kuuluvat järjestöön, joka on solminut työehtosopimuksen. Normaalisitovaa työehtosopimusta on noudatettava myös silloin, kun työntekijä ei kuulu sopimuksen solmineeseen järjestöön. Suurin osa suomalaisista työnantajista on järjestäytynyt, joten ne noudattavat työehtosopimuksia niiden normaalisitovuuden perusteella.

Työehtosopimuksen yleissitovuus tarkoittaa sitä, että myös järjestäytymättömän työnantajan on noudatettava vähintään sellaisia määräyksiä, joista on sovittu valtakunnallisessa, asianomaiseilla alalla edustavassa työehtosopimuksessa. Yleissitovia sopimuksia on Suomessa noin 180 ja niiden piirissä noin 90 prosenttia työntekijöistä.

Työehtosopimusta on pidetty kattavana, kun sen allekirjoittaneiden työnantajien palveluksessa on yli puolet alan työvoimasta. Tätä rajaa ei kuitenkaan ole koskaan kirjattu lakiin, vaan se on muotoutunut korkeimman oikeuden vuonna 1974 tekemän päätöksen perusteella. Niinpä järjestäytyneisyyden astetta selvitettiin oikeusistuimissa pitkään muun muassa kuorma-autoalalla. Kuorma-autoalan oikeuskiistassa työnantaja kiisti lomapäiviin liittyvän maksuvelvollisuutensa vedoten siihen, ettei kuorma-autoalan sopimus ole yleissitova. Uusi työsopimuslaki vuodelta 2001 selvensi asiaa ja poisti ehdottoman 50 prosentin kattavuuden. Nykyään työehtosopimuuden yleissitovuuden vahvistaa työministeriön yhteydessä toimiva työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta. Riitatilanteissa asian ratkaisee työtuomioistuin.

Työehtosopimukset solmitaan määräajaksi. Jos työmarkkinaosapuolet ovat voimakkaasti eri mieltä uuden työehtosopimuksen ehdoista, valtakunnansovittelija pyrkii sovittelemaan osapuolten kantoja. Jos sovittelusta huolimatta edellinen työehtosopimus ehtii umpeutua, ollaan ns. sopimuksettomassa tilassa. Tällöin yleensä seuraa työtaistelun uhka, keinoina ovat mm. työntekijöillä lakko, saarto, ylityökielto ja työnantajilla työsulku.

Suomen Yrittäjät on tehnyt järjestökantelun Euroopan Neuvostoon siitä, että työehtosopimukseen perustuva oikeus paikalliseen sopimiseen on usein vain järjestäytyneillä työnantajilla, vaikka myös järjestäytymättömien työantajien on noudatettava työehtosopimusta sen yleissitovuuden vuoksi. ^[1]