UMTS
Wikipedia
| Matkapuhelin- ja data- standardeja |
0G
|
1G
|
| 2G |
| 3G |
| 4G |
UMTS (lyhenne sanoista Universal Mobile Telecommunications System) on GSM:n seuraajaksi suunniteltu kolmannen sukupolven (3G) matkapuhelinteknologia. 1. sukupolven palveluita edustaa NMT, 2G:tä GSM, ja GPRS edustaa 2.5G:tä. UMTS:n valttina 2.5G:hen verrattuna on 50 % nopeampi tiedonsiirto molempiin suuntiin, mikä sallii liikkuvan kuvan lähettämisen sekä paremman äänenlaadun puheluita varten. Lisäksi UMTSissa on edeltäjiään pienempi latenssi. W-CDMA on UMTS:ssä käytettävä radiotekniikka. GPRS-tekniikkaa käytetään pakettidatan siirtämiseen. IMS tarjoaa Internet-pohjaisia multimediapalveluita, kuten pikapuhe, IP-puhe, saatavuuspalvelu ja pikaviestit.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
YK:n alaisuudessa toimiva ITU (International Telecommunication Union) käynnisti 1990-luvun lopulla FPLMTS-projektin (Future Public Land Mobile Telephony System). Projektin tavoitteena oli laatia ratkaisumalleja 3G-puhelinjärjestelmää varten. Myöhemmin projektin nimeksi muutettiin IMT-2000 (International Mobile Telecommunication 2000). Ratkaisumalleja oli aluksi useita mutta pääasiassa viime aikoina on päädytty hyödyntämään CDMA 2000- ja W-CDMA-tekniikoita.
Maailman ensimmäinen kaupalliseen käyttöön lanseerattu 3g-verkko avattiin Japanissa vuonna 2001, se perustuu FOMA-tekniikkaan, joka ei ole yhteensopiva Suomessa käytössä olevien W-CDMA-verkkojen kanssa. UMTS-verkot tulivat yleiseen käyttöön vuoden 2005 alussa. Toimiluvat UMTS-verkkojen rakentamiseen Suomessa on TeliaSoneran lisäksi Elisalla ja DNA:n omistavalla Finnetillä. Vuoden 2005 lopulla TeliaSoneran verkko toimi noin 20 paikkakunnalla ja Elisan puolestaan suurimmissa kaupungeissa. DNA:n 3G -verkko toimii tällä hetkellä kaikissa Suomen suurimmissa kaupungeissa ja hiihtokeskuksissa, yhteensä yli 20 paikkakunnalla.
Monet valtiot, esimerkiksi Saksa, hankkivat isot rahat huutokauppaamalla maansa UMTS-toimiluvat; vastavuoroisesti monet lupia ostaneet operaattorit, muun muassa Suomen Sonera, ajautuivat konkurssin partaalle, kun tekniikka ei ottanutkaan tuulta siipiensä alle odotusten mukaisessa aikataulussa. 3G-huutokaupat on nähty osasyynä teleteollisuuden maailmanlaajuiseen lamaan vuosina 2001–2003.
[muokkaa] UMTS-verkko
UMTS-verkon tavoitteina oli suunnitteluvaiheessa mm. saada äänen laatu ja palvelut samalle tasolle kuin ne ovat kiinteässä verkossa. Lisäksi tuki sekä piiri- että pakettikytkentäiselle liikenteelle ja radiokaistan mahdollisimman tehokas käyttö olivat eräitä tavoitteita. Tiedonsiirtokapasiteetin suhteen tavoite oli, että paikallaan olevan laitteen siirtonopeus voisi olla jopa 2 Mbps.
GSM-verkosta eroten UMTS-verkko ei ole yksitasoinen vaan hierarkkinen. Tasot ovat pienimmästä suurimpaan:
- Kotisolu
- Pikosolu
- Mikrosolu
- Makrosolu
- Globaali satelliittijärjestelmä
UMTS-solun koko määräytyy aktiivisten käyttäjien lukumäärän mukaan.
UMTS:in nopeudet ovat kellonajasta, paikkakunnasta ja muista tekijöistä riippuen parhaimmillaan 360 kbps. Käytännössä nopeudet jäävät kuitenkin selvästi parhaimman tiedonsiirtonopeuden alle eli noin 100-250 kilobittiin sekunnissa. UMTSissa vasteaika on noin 200 millisekuntia, kun taas sitä edeltäneissä GPRS:ssä ja EDGE:ssä viive vaihteli 500 millisekunnista kolmeen sekuntiin.
UMTS-verkon radio-osan nimi on UTRAN (UMTS Terrestrial Radio Acces Network). Toisin kuin muissa järjestelmissä UMTS-verkon päätelaitteen lyhenne on UE (User Equipment) ja tukiasemasta käytetään termiä Node B. USIM-termiä (Universal Subscriber Identity Module) puolestaan käytetään UMTS-ympäristössä olevasta SIM-kortista.
UMTS-verkon tietoturvarakenteet muistuttavat hyvin paljon GSM-verkossa käytettäviä ratkaisuja. Toisaalta GSM-verkosta poiketen UMTS-verkon päätelaite voi autentikoida myös verkon eikä ainoastaan toisin päin.
UMTSissa puhelinoperaattorin ja palvelun tarjoajan välillä on selkeä ero, sillä puhelinoperaattori keskittyy lähinnä tiedonsiirrosta huolehtimiseen. UMTS tarjoaa kunkin palvelun tai sovelluksen tarpeen mukaista tiedonsiirtonopeutta. Palveluiden kattavuus vaihtelee kuitenkin esimerkiksi Suomessa suuresti, koska maa on harvaan asuttu ja 1,8 GHz taajuudella toimiva radioliikenne tarvitsee hyvin tiheän tukiasemaverkoston.
[muokkaa] Puhelimet
Puhelinvalikoimassa on edelleen toivomisen varaa. Kun UMTS otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2004, puhelinmalleja oli tarjolla vain muutama, kun taas vuonna 2005 niitä on tarjolla jo yli kymmenen erilaista mallia. Puhelimia valmistavat mm. Nokia ja Motorola, jotka ovat keskittyneet valmistamaan lähinnä älypuhelimia ja Samsung, joka valmistaa puhelimia, joiden pääpaino on puhe- ja tekstiviestiominaisuuksissa. Radiotekniikan lisäksi UMTS-puhelimissa tulee olla olosuhteisiin nähden riittävän iso värinäyttö. Lisäksi haastavuutta puhelimien kehittämiseen tuo se, että puhelimien tulee olla kooltaan pieniä ja kevyitä, ja niiden tulee olla helppokäyttöisiä ja vähän virtaa kuluttavia. Lähinnä aasialaiset ovat hallinneet 3G-puhelimien markkinoita. Todennäköisesti kuitenkin Nokia, Motorola ja Sony Ericsson kasvattavat markkinaosuuttaan tulevaisuudessa. Vuonna 2006 3G-puhelimien hinnat ovat valmistajasta riippuen 250-900 euron välillä. UMTS-puhelimien haluttavuutta alentaa UMTS-verkkojen huono kattavuus Suomessa.
[muokkaa] Luettelo UMTS-matkapuhelimista
- BenQ-Siemens EF81
- Motorola E770
- Motorola E1000
- Motorola RAZR V3x
- Nokia 6630
- Nokia 6680
- Nokia N70
- Nokia N73
- Samsung SGH-Z140
- Samsung SGH-Z300
- Samsung SGH-Z500
- Sony Ericsson K600i
- Sony Ericsson K800i
[muokkaa] Lisätietoja
- Kaj Granlund: Langaton tiedonsiirto (Docendo, 2001)
