Unto Wiitala
Wikipedia
Unto Wiitala (s. 5. heinäkuuta 1925 Kuolemajärvellä) on suomalainen entinen jääkiekkomaalivahti ja kansainvälisestikin arvostettu erotuomari.
Wiitala oli yksi 1940-luvun lopun ja 1950-luvun alun parhaimmista suomalaista jääkiekkomaalivahdeista. Hänen ura alkoi Karhu-Kissoissa 1946. Helsinkiläisseurassa Wiitala pelasi 11 kautta ennen siirtymistään kahdeksi kaudeksi Hämeenlinnan Tarmoon. Wiitala valittiin pelaajaurallaan kolme kertaa Suomen parhaaksi jääkiekkoilijaksi. Hän saavutti myös kaksi SM-mitalia.
Wiitala edusti Suomea viisi kertaa MM-kisoissa ja kerran olympialaisissa. Maaotteluita Wiitalalle kertyi yhteensä 81.
Peliuransa jälkeen Wiitala siirtyi erotuomariksi. Hän toimi tuomarin tehtävässä 15 menestyksekästä kautta ja ehti viheltää kolme kertaa MM-kilpailussa ja kahdesti olympialaisissa. Wiitala valittiin neljä kertaa SM-sarjan parhaaksi tuomariksi. Hän toimi myös Kansainvälisen jääkiekkoliiton (IIHF) tuomarikomiteassa ja SM-liigan tuomaripäällikkönä.
Suomen Jääkiekkomuseo valitsi Wiitalan vuonna 1985 ensimmäisten joukossa Suomen Jääkiekkoleijonaksi. Hänet on valittu myös IIHF:n Hall of Fameen vuonna 2003 tuomarijäsenenä. SM-liiga jakaa vuosittain hänen kunniakseen nimettyä palkintoa, jonka saa vuoden paras erotuomari.
[muokkaa] Saavutukset ja palkinnot
- 1 SM-hopea ja 1 -pronssi
- Suomen paras jääkiekkoilija (1949, 1954, 1956)
- Vuoden erotuomari (1972, 1973, 1974, 1975)
- Jääkiekkoleijona #17
- IIHF:n Hall of Famen tuomarijäsen
- Pro Urheilu -mitali (2002)
[muokkaa] Lähteet
- Wiitalan tiedot Jääkiekkomuseon sivulla
- Eurohockeyn tilastosivu
- IIHF:n uutinen uusista Hall of Famen jäsenistä
- Opetusministeriön uutinen Pro Urheilu -palkituista (linkki vanhentunut)
