Vammaisurheilu
Wikipedia
Vammaisurheilu on nimitys vammaisten harrastamalle urheilulle. Se alkoi laajassa mitassa toisen maailmansodan jälkeen, kun sodassa oli vammautunut lukuisia ihmisiä.
Erinomaisena yhteistyölajina on mainittava istumalentopallo, johon saa osallistua myös vammaton urheilija samoin säännöin. Lajissa ovat menestyneet sodista kärsineet maat kuten Iran ja Bosnia-Herzegovina. Muita laajemmalti harrastettuja vammaisurheilun joukkuelajeja ovat näkövammaisten maalipallo, pyörätuolikoripallo ja pyörätuolisalibandy. Lisäksi eri tavoin liikunnallisesti rajoittuneet voivat tarkoitusta varten suunniteltuja apuvälineitä käyttäen harrastaa monia yksilölajeja kuten alppihiihtoa ja erilaisia yleisurheilulajea, muun muassa pyörätuolikelausta. Raaja-amputaatiopotilaille on kehitetty erilaisia proteeseja juoksulajeja varten.
Vammaisurheilun oikeutuksesta käydään jatkuvaa polemiikkia. Rajanveto muuhun urheiluun onkin ongelmallista. Käydään eettisiä pohdintoja, onko vammaisten sarja uinnissa tai pyörätuolikelauksessa verrannollinen vammattomien urheiluun ja jos on, niin millä tavoin.
Vammaisuusluokitus on urheilusarjoihin määrättäessä varsin tarkkaa. Lisäksi muun muassa kehitysvammaisilla ja kuulovammaisilla on omat paralympialaisensa. Vammaisilla voi vamman laadusta riippuen olla suorituksessa mukana henkilökohtainen avustaja.
[muokkaa] Vammaisurheilu Suomessa
Suomella on lukuisia menestyneitä vammaisurheilijoita. Keihäänheitossa on moninkertainen maailmanmestari posiolainen näkövammainen Timo Sulisalo. Paralympialaisissa, jotka ovat vammaisten olympiakisat, voittivat Ateenassa 2004 kultamitalin ristijärveläinen Minna Leinonen ammunnassa ja porilainen Leo-Pekka Tähti pyörätuolikelauksessa. Talvilajeissa suomalaisilla vammaisurheilijoilla on myös huomattavaa menestystä, esimerkkinä hiihdossa menestynyt niin ikään näkövammainen Merja Hanski.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- YLE Urheilu mediasali: Liikunnan arkipäivää: "Mitä kuuluu vammaishuippu-urheiluun?"
