Venäjän–Japanin sota
Wikipedia
| Venäjän–Japanin sota | |||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
|||||||||||
|
|||||||||||
| Taistelijat | |||||||||||
 Venäjän keisarikunta |
 Japanin keisarikunta |
||||||||||
| Komentajat | |||||||||||
| tsaari Nikolai II amiraali Aleksei Kuropatkin |
marsalkka Iwao Ōyama amiraali Heihachirō Tōgō keisari Meiji |
||||||||||
| Vahvuudet | |||||||||||
| 500 000 sotilasta | 400 000 sotilasta | ||||||||||
| Tappiot | |||||||||||
| vähintään 125 000 kaatunutta ja haavoittunutta | vähintään 85 000 kaatunutta ja haavoittunutta | ||||||||||
Venäjän–Japanin sota käytiin vuosina 1904–1905 Japanin keisarikunnan ja Venäjän keisarikunnan välillä. Sota päättyi monien aikalaisten yllätykseksi Japanin voittoon ja maan suurvaltakauden voi katsoa alkavan konfliktin päättäneestä Portsmouthin rauhansopimuksesta. Sota aiheutti Venäjällä voimakasta yhteiskunnallista liikehdintää ja johti lopulta perustuslailliseen monarkiaan. Suomen suuriruhtinaskunnassa levottomuudet johtivat ensimmäisen sortokauden päättymiseen ja vuoden 1906 eduskuntauudistukseen.
[muokkaa] Konfliktin tausta
Sekä Venäjällä että Japanilla oli laajentumispyrkimyksiä Kaukoidässä 1800-luvulta alkaen. Suurvaltapoliittiisesti sodan mahdollisti Yhdistyneen kuningaskunnan ja Japanin välinen sopimus, joka varmisti Britannian siirtokunnat Tyynellämerellä ja salli Britannian keskittyä kilpavarusteluun Saksaa ja Ranskaa vastaan. Japanille sopimus varmisti Venäjän jäämisen ilman liittolaisten tukea. Edellisen Kiinan–Japanin sodan jälkeen 1895 Venäjän, Saksan ja Ranskan kolmiliitto oli vienyt Japanilta sen voitot Kiinassa.
[muokkaa] Sodan kulku
Taisteluja käytiin sekä Aasian mantereella että merellä. Sota alkoi Japanin laivastohyökkäyksellä Port Arthuriin. Venäjän laivasto menetti komentajansa amiraali Stepan Makarovin 13. huhtikuuta 1904 taistelulaiva Petropavlovskin ajettua japanilaisten miinakenttään. Tämän jälkeen vara-amiraali V.K. Witgeft päätti odottaa vahvistuksia Euroopasta.
Ensimmäinen maataistelu Yalujoella päättyi japanilaisten voittoon, ja venäläiset pysyivät puolustuskannalla odottaen vahvistuksia Siperian rautatietä pitkin. Japanilaiset kärsivät suuria tappioita hyökätessään venäläisten linnoitettuja asemia vastaan, mutta venäläiset eivät hyödyntäneet asemaansa. Japani aloitti Port Arthurin saarron. Kun Venäjän laivasto viimein tuli ulos Port Arthurista, se oli vain yritys paeta eteneviä Japanin joukkoja, seuranneessa Keltaisenmeren taistelussa 10. elokuuta 1904 kumpikaan puoli ei kärsinyt merkittäviä menetyksiä, mutta venäläiset perääntyivät takaisin Port Arthuriin yhtä taistelulaivaa lukuun ottamatta. Witgeftin lippulaiva Tsessarevitš pakeni kiinalaiseen satamaan jonne se internoitiin sodan loppuun asti, mutta Witgeft itse sai surmansa.
Vuoden 1904 taisteluissa japanilaiset menettivät kaksi taistelulaivaa miinoihin. Port Arthur antautui lopulta 2. tammikuuta 1905 ja japanilaiset nostivat sen satamasta neljä upotettua taistelulaivaa, jotka liitettiin Japanin laivastoon.
Japanilaiset ajoivat venäläiset pois Shenyangista maaliskuuhun mennessä. Koko tämän ajan Venäjän Itämeren-laivasto oli purjehtinut Itämereltä Hyväntoivonniemen kautta ja Intian valtameren läpi kahdeksan kuukauden ajan kohti Tyynenmeren rannikkoa. Joukkoon kuului 11 taistelulaivaa.
Tsushiman meritaistelu käytiin 27.–28. toukokuuta 1905 Venäjän amiraali Sinovi Rošestvenkin johtaman Venäjän Itämeren laivaston ja Japanin amiraali Heihachirō Tōgōn johtaman laivaston välillä. Taistelussa Japani tuhosi Venäjän Tyynelle valtamerelle Itämereltä lähettämät alukset. Venäjän yhdestätoista taistelulaivasta seitsemän upposi ja neljä jäi japanilaisille. Japanilaiset menettivät vain kolme torpedovenettä. Venäjän miestappiot olivat 4830 miestä, Japanin 117.
Venäjän laivasto menetti sodassa 28:sta taistelulaivastaan 17, loput 8 olivat Mustallamerellä, josta ottomaanit eivät päästäneet niitä Bosporinsalmen läpi, ja kaksi oli vanhentuneina korjattavana Itämerellä. Tsessarevitš palasi Venäjän tyynenmeren laivaston vahvuuteen sodan päätyttyä.
[muokkaa] Rauhan solmiminen ja sodan seuraukset
Rauha maiden välillä solmittiin Yhdysvaltojen välityksellä. Portsmouthin rauhansopimuksessa Venäjä veti joukkonsa Mantšuriasta, luovutti Port Arthurin, Liaotungin niemimaan ja Sahalinin eteläosan Japanille. Japani vakiinnutti vaikutuspiirinsä Korean niemimaalla ja Mantšuriassa. Voitto Venäjästä nosti Japanin todelliseksi suurvallaksi ja sotilasmahdiksi.
Tsushiman taistelun kokemuksia tutkittiin tarkasti jälkikäteen. Uusi merisodan taktiikka sai Yhdistyneen kuningaskunnan amiraliteetin ensimmäisen merilordin John "Jackie" Fisherin kehittämään uudenlaisen taistelulaivan, HMS Dreadnoughtin, josta tuli kaikkien varsinaisten taistelulaivojen isä, vuonna 1906.
Nikolai Rimski-Korsakovin ooppera Kultainen kukko valmistui pian sodan jälkeen, ja se kiellettiin, koska sensorit aivan oikein pitivät sitä satiirina epäonnisesta Japanin-sotaretkestä. Rimski-Korsakov oli entinen meriupseeri ja oli vastustanut sotaa ankarasti.
