Videoprojektori
Wikipedia
Video/dataprojektorilla tarkoitetaan laitetta, jolla kuvalähteen (videonauhuri, DVD-toistin, tietokone jne.) antama kuvasignaali muutetaan valkokankaalle, tai muulle projisointipinnalle heijastettavaksi kuvaksi. Yleensä kuvan koko lävistäjältään on yli metrin (50 tuumaa). Kuvakoko ilmaistaan vielä yleensä tuumina kuten televisioissa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nimistä
Usein käytetty nimitys videotykki on virheellinen nimi videoprojektorille tai -heittimelle. Suomen kielitoimisto ei hyväksy sanaa suomen kieleen vaan suosittaa käytettäväksi videoprojektoria tai suurkuvaprojektoria. Projektori-sanan suomennos on heitin. Yhdistettäessä ko. laite tietokoneeseen käytettäköön nimitystä dataprojektori tai -heitin. Lähestulkoon kaikki vieraat kielet käyttävät projektori-sanan jotakin muotoa, saksalaiset myös sanaa beamer, joka voitaneen kankeasti kääntää sädettäjäksi.
[muokkaa] Tekniikka
Nykyisissä video/dataprojektoreissa käytetään joko LCD- tai DLP-tekniikkaa. Molemmille on yhteistä valonlähteenä käytettävä lamppu, ehkäpä useampikin. Karkeasti voi sanoa DLP-tekniikan sopivan paremmin videomateriaalin katseluun, LCD:n taas paremmin tietokoneen kuvalle, mutta jyrkkää rajausta ei voi tehdä.
[muokkaa] LCD-projektori
LCD lyhenne tulee englannin sanoista liquid cristal display, joka tarkoittaa suomeksi nestekidenäyttöä. LCD-projektorissa valo heijastetaan nestekidepaneelin läpi. Paneeleita voi olla joko yksi kolmivärinen tai kolme erillistä punaiselle vihreälle ja siniselle. Näistä saadaan yhdistämällä kaikki tarvittavat värit.
[muokkaa] DLP-projektori
DLP lyhenne tulee englannin sanoista digital light prosessing eli suomeksi digitaalinen valonkäsittely. DLP-projektorissa käytetään mikropeilipaneeleja, jotka suuntaavat valon joko objektiivin läpi (kirkas) tai ohi (musta). Myös näitä projektoreita on kolmi- tai yksipaneelisia. Kolmipaneelisten perusperiaate on sama kuin LCD-projektoreissa. Yksipaneelisissa käytetään paneelin ja objektiivin välissä RGB (puna viher sini) väripyörää. Se on synkronoitu paneelin kanssa siten, että vuorotellen heijastetaan kunkin väriset kuvapisteet. Väripyörän nopeus on niin suuri, samoin mikropeilien kääntelyn, että eri värien eriaikaista projisointia ei voi havaita, vaan katsoja aistii kuvan normaalina värikuvana. Joissakin DLP malleissa voidaan väripyörä poistaa käytöstä, jolloin saadaan huomattavasti kirkkaampi mustavalkokuva.
[muokkaa] Varhaisia tekniikoita
Ensimmäiset videoprojektorit perustuivät kuvaputken käyttöön (CRT eli cathode ray tube eng. eli katodisädeputki). Kolmen (RGB) kuvaputken kuva projisoitiin objektiivien läpi projisointipinnalle. Jokainen erillinen kuva piti kohdistaa yhdeksi värikuvaksi. Nämä laitteet soveltuivat hyvin huonosti liikuteltavaan käyttöön. Myös kuvan kirkkaus oli rajallinen, yleensä valotehoksi saatiin parhaimmillaan 400 ansi lumenia, nykyisten suuritehoisten projektorien pystyessä yli 25 000 ansi lumenin valotehoon.
Myös kaksiputkisia projektoreita oli tarjolla. Näissä RGB värien sijasta käytettiin vihreän rinnalla magentaa kuvaputkea. Koska magenta sisältää punaisen ja sinisen saatiin tälläkin menettelyllä esitettyä tyydyttävästi kaikki värit, valmistuskustannukset olivat halvemmat, väriavaruus tosin huonompi.
CRT projektorien lisäksi käytettiin vielä 1990-luvun alussa myös ns. valoventtiilitekniikkaa, lähinnä kahta eri sovellusta.
JVC-Hudges käytti kuvaputkia ohjaamaan heijastavaa LCD-paneelia, jolta kuva projisoitiin edelleen. Kuvaputki ja LCD-paneeli oli kiinnitetty yhteen ja kuvaputken magneettikenttä ohjasi LCD-paneelia, jonka kautta heijastui valo objektiivin läpi projisointipinnalle. Näissä laitteissa käytettiin aina kolmea RGB yhdistelmää.
General Electric käytti Talaria-projektoreisaan öljykalvon päällystämää pyörivää lasikiekkoa. Kiekko kastui 63 asteiseen erikoisöljyyn, johon elektronisäde piirsi aaltoja valon poikkeuttamiseksi. Yksinkertaisimmillaan samasta lampusta erotettiin vihreä ja magenta valo, joita öljykalvolla poikkeutettiin kuvan aikaan saamiseksi. Viimeisenä ennen objektiivia oli eräänlainen hila, johon tai jonka ohi valo kulki. Valo siis päästettiin tai ei ohi hilan. Kuva muodostui ensimmäisen kerran vasta projisointipinnalla. Projektori ja projisointipinta muodistivat tavallaan suuren television, koska kuva piirrettiin ensi kerran vasta valkokankaalle. Talaria projektorien öljyn lämmitys kesti n. 20 min, jonka jälkeen vasta oli mahdollista esittää kuvaa. Ongelmana oli ilman erikois objektiiveja kuvaa ympäröivä vihreä/magenta kuvio. Tämän saattoi rajata pois samettireunustuksilla. Saatavana oli loppuaikoina myös lisälaite, joka projisoi kuvan eräänlaiseen kuvaporttiin, jossa kuvasta voitiin rajata kirjavat reunat pois. Samoin oli mahdollista käyttää Kodak Carousel yhteensopivia objektiiveja tai 35 mm:n elokuvaprojektorin objektiiveja.
