Vierus verta täynnä
Wikipedia
Vierus verta täynnä on Anu Kaipaisen pasifistisesta näkökulmasta kirjoitettu sotaromaani vuodelta 1995. Kirja on yksi harvoista rintamakuvauksista, jotka ovat naisten kirjoittamia ja sitä pidetään myös eräänlaisena Suomen lottien arvonpalautuksena.
Kirjan nimi Vierus verta täynnä viittaa on Kantelettaresta löytyvään kansanrunoon Jos mun tuttuni tulisi, joka on vahva rakkausruno ja sitä siteerataan parissa eri kohdassa kirjaa.
Kirja kertoo talvisodan alkuajoista Suomussalmella lääkintälotta Annan ja miehensä, sotilaana olevan Juhanin, kautta. Juhania pelottaa, mutta Annaa ei. Hän on lähdössä innokkaana töihin. Innostus vaihtuu peloksi ja huoleksi sodan karun luonteen paljastuttua haavoittuneiden hoidon myötä. Kun Anna tajuaa olevansa raskaana, hän alkaa toivoa rauhaa.
Pääosa kirjasta on kuvausta lottien ja sotilaitten työstä, mutta myös muunlaisia sodan vaikutuksia tuodaan esille. Annan ja Juhanin poika Petri lähtee evakkoon Juhanin äidin kanssa. Lähtö kotoa ja sopeutuminen toiselle puolelle Suomea eivät ole helppoja asioita. Juhanin isä puolestaan joutuu vankileirille Venäjän puolelle ja ammutaan hänen yrittäessään paeta. Rajapastori Heimo Elo puolestaan tappaa itse itsensä, kun hän ei kestä enää sodan Daavid ja Goljat –tyyppistä asetelmaa. Hänen vaimonsa Kerttu aloittaa rintamalähetin työt miehensä kuoleman vuoksi. Mukana on myös kommunisti Aarne Huuskonen. Aatteen paloa miehellä kyllä riittää, mutta se ei paljoa lämmitä: toverit venäläiset valittavat huonoista kartoista, ja jonkun venäläisen häneen osuneen luodin takia suomalaiset saavat hänet kiinni. Suomalaiset pitävät häntä isänmaan petturina.
Venäläiset olivat lähteneet soitellen sotaan sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti: toisaalta marssilaulut kaikuvat huilun ja balalaikan soidessa, mutta toisaalta joukkoihin kuuluneita ukrainalaisia tulee Suomen talveen kesävaatteissa. Venäläisten pelkäämä Valkea Kuolema eli pakkanen ja hiihtävät suomalaiset lumipuvuissaan korjaavat satoaan. Raatteen tiellä suomalaiset saavat voiton venäläisistä – pieni Daavid voittaa suuren Goljatin. Sotimisen keskeltä versoo myös rakkaustarina. Vaikka isänmaa tarvitsee Annaa ja Juhania, he eivät voi olla kaipaamatta toisiaan. Rakkaus antaa voimaa kestämään erossaoloajat, ja lyhyet tapaamiset ovat sitäkin antoisampia. Koko ajan on myös läsnä huolta ja pelkoa mm. puolison kuolemasta. Kirjan lopussa Juhani sitten kuolee ja syntymätön vauva isoveljineen jää isättömäksi.
