Viron ja Venäjän rajasopimus
Wikipedia
 |
Tätä artikkelia tai artikkelin osaa on pyydetty parannettavaksi. |
| Syy: Ajan tasalle. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Viron ja Venäjän rajasopimus (maa- ja vesirajasopimukset) allekirjoitettiin valtioiden välillä 18. toukokuuta 2005 Moskovassa. Venäjän ulkoasiainministeri Sergei Lavrov ilmoitti Viron ulkoasiainministeri Urmas Paetille, että Venäjä ratifioi sopimuksen Viron jälkeen.
Sopimuksen piti vahvistaa Viron ja Venäjän välinen raja. Sopimuksen mukaan osapuolet luopuvat 128,6 hehtaarista maata ja 11,4 neliökilometristä vesialuetta vaihtamalla kummankin osapuolen tahdon mukaisesti. Venäjä ja Viro saavuttivat sopimuksesta periaatteellisen yksimielisyyden marraskuussa 1996. Sopimusehdotukseen oli tehty vähäisiä muutoksia maaliskuuhun 1999 mennessä. Tammikuussa 2005 Viron hallitus ilmoitti hyväksyvänsä sopimuksen ja olevansa valmis allekirjoittamaan sen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Saatsen Saapas
Maarajasopimuksen mukaan Venäjä Virolle luovuttaa 115,5 hehtaaria maata , jonka poikki kulkee virolainen valtatie. Tämän vastineeksi Viro luovuttaa Venäjälle 68,9 hehtaaria metsäistä aluetta Meremaen piirissä ja 33,9 hehtaaria maata Värskan piirissä.
[muokkaa] Vesialueet
Vesialuesopimuksen mukaan kumpikin osapuoli saa käyttää puoltaan Peipsijärvestä liikenteeseen. Venäjä saa pääsyn järveltä Narva -joelle ja Viro saa osia Piirisaaren lähistöllä olevalta vesialueelta.
[muokkaa] Rajapituus
Viron ja Venäjän välisen rajan kokonaispituudeksi tulee 460,6 kilometriä, mistä maarajaa on 138 kilometriä.
[muokkaa] Ratifiointi
Rajan on määrittänyt tähän mennessä Tarton rauhansopimus vuodelta 1920 sekä Neuvostoliiton aikainen päätös Venäjän sosialistisen neuvostofederaation rajan siirrosta Viron neuvostotasavallan alueelle, mitä Virossa on pidetty pätemättömänä siksi, että Viron on esitetty tulleen Neuvostoliiton miehittämäksi, minkä vuoksi päätös miehittäjän suorittaman toimenpiteenä olisi perusteiltaan väärä ja mitätön.
Venäjän näkökulmasta taas Neuvosto-Venäjä luovutti Pietarin ja Pihkovan kuvernementteihin kuuluneita alueita Virolle Tarton rauhansopimuksessa, mitkä Viron neuvostotasavalta palautti 1944 Venäjän sosialistiselle neuvostofederaatiolle.
Venäjä on myös korostanut, ettei se ole käynyt 1940 sotaa Viroa vastaan ja näin ollen siitä ei ole voinut tulla sodankäynnin tuloksena miehittäjää ja että Viro on liittynyt Neuvostoliittoon riigikogun päätöksellä, minkä vuoksi väite miehittämisestä ei ole pätevä.
Allekirjoitusten jälkeen Virossa riigikogun ratifioinnissa 20. kesäkuuta 2005 sopimukseen liitettiin varaumia, minkä vuoksi Venäjän ulkoasiainministeriö ei ole vienyt sopimusta Venäjän valtakunnanduuman hyväksyttäväksi uskoen, että sitä ei lisätyssä muodossaan hyväksyttäisi. Riigikogussa 78 kansanedustajaa hyväksyi rajasopimuksen, neljä äänesti vastaan eikä kukaan läsnä olevista äänestänyt tyhjää. Sopimuksen hyväksymiseksi piti olla 2/3 enemmistö.
Ratifiointiesityksen johdannossa viitattiin siihen, että Viron tasavalta on 1918 perustetun Viron tasavallan oikeudellinen seuraajavaltio ja että Tarton rauhansopimus Neuvosto-Venäjän ja Viron kesken on edelleen voimassa.
Ratifiointiesityksestä poistettiin suorat viittaukset miehittämiseen ja alueliitoksen, mutta siinä viitattiin riigikogun julistukseen 7. joulukuuta 1992 perustuslaillisen järjestyksen perustamisesta, missä mainitaan Viron tulleen 1940 Neuvostoliiton aggression kohteeksi sekä tulleen laittomasti liitetyksi Neuvostoliittoon.
Venäjän liittoneuvoston kansainvälisten suhteiden valiokunnan puheenjohtajan Mihail Margelovin mukaan sopimus riigikogun ratifioimassa muodossa ei tyydytä Venäjää, koska jo sopimustekstin laadinnassa Viron ja Venäjän kesken pidettiin vuoden 1944 rajamuutosta Tarton 1920 rauhansopimuksen rajoihin. Hänen mukaansa johdannosta voi seurata se, että Venäjälle asetetaan myöhemmin aluevaatimuksia, minkä vuoksi Euroopan unionin tukeman Viron tapaan Venäjällä ei ole kiire hyväksyä sopimusta muuta kuin itselleen edullisilla ehdoilla.
Baltian maista Liettuan rajasopimus allekirjoitettiin 1997 ja sen ratifiointiasiakirjat vaihdettiin 12. elokuuta 2003. Virolla ja Latvialla ei ole voimassa olevaa rajasopimusta Venäjän kanssa. Latvian ja Venäjän välinen rajasopimus piti allekirjoittaa 10. toukokuuta 2005, mutta se jäi allekirjoittamatta Latvian esitettyä varaumia. Venäjän presidentti Putinin mukaan Latvia ei saa Pytalovon (Abrenen) aluetta, vaan "kuolleen aasin korvat".
27. toukokuuta 2005 Venäjän ulkoasiainministeriön jätettyä nootin sopimuksen sisältämien asioiden sitomattomuudesta ilmoitti Viron ulkoasiainministeri Urmas Paet, ettei Virolla ole Venäjälle aluevaatimuksia. Riigikogun ulkoasiainvaliokunnna varapuheenjohtaja Marko Mihkelson totesi, ettei Venäjä halua normalisoida suhteitaan Viron tai peräti Euroopan unionin ja Naton kanssa ja ettei kyse ole pelkästään Viron ja Venäjän, vaan Venäjän ja Euroopan unionin välisestä rajasta.
13. elokuuta 2005 ilmoitettiin, että Venäjän hallitus on päättänyt olla esittämättä Viron ja Venäjän välistä rajasopimusta Venäjän valtakunnanduumalle ratifioitavaksi. Viron ulkoasiainministeri Urmas Paetin mukaan Euroopan unioni tukee Viron kantaa, mikä edellyttää, että myös Venäjä ratifioisi sopimuksen.
[muokkaa] Erot Tarton rauhansopimukseen
Viron vapaussodan jälkeen solmitussa Tarton rauhansopimuksessa oli mukana myös niin sanottu Viron Inkerinmaa Narva-joen itäpuolelta ja Petserinmaa, Setumaan Venäjän-puolinen osa.
