Westermarck-efekti
Wikipedia
Westermarck-efekti on suomalaisen Edvard Westermarckin teoria, jonka mukaan henkilöt eivät tunne luontaista sukupuolista vetoa kasvinkumppaneihinsa, kuten sisaruksiinsa. Westermarck arveli, että kyseessä on biologisen evoluution tuottama vaisto, jonka tarkoituksena on estää sisäsiittoisuutta ja insestiä. Westermarck siis vastusti Sigmund Freudin psykoanalyyttista teoriaa, jonka mukaan lapsilla on luontainen taipumus oidipuskompleksiin ja muihun insestikuvitelmiin. Psykoanalyysi on kuitenkin Westermarckin kanssa samalla kannalla sikäli, että psykoseksuaalisen kehityksen lopputuloksena pidetään insestikammoa; Westermarck ei ottanut kantaa siihen, millainen kehitysprosessi johtaisi insestikammoon ja mikä olisi lähtötilanne.
Arthur P. Wolf on tutkinut ilmiötä pidemmälle ja havainnut israelilaisten yhteistilojen kibbutsien kasvateissa vahvan Westermarck-efektin. Aikaisemmin kibbutseissa lastenkasvatus ei ollut perheiden tehtävä, vaan lapset vieroitettiin vanhemmistaan heti syntymän jälkeen ja kasvatettiin suuremmissa ryhmissä. Myöhemmin havaittiin, että lapset eivät rakastuneet toisiinsa myöhemminkään, vaikka minkäänlaista verisukulaisuutta ei ollut. Varsin yllättävää oli, että edes kibbutsien yhteisissä suihkuhuoneissa alastomat murrosikäiset tytöt ja pojat eivät olleet seksuaalisesti kiinnostuneita toisistaan. Tämä johtui siitä, että yhdessä kasvatetut tytöt ja pojat kokivat olevansa ikään kuin sisaria ja veljiä.
Westermarck-efekti on havaittu myös Taiwanissa niissä perheissä, joihin vanhemmat ovat adoptoineet tyttölapsia poikiensa tuleviksi vaimoiksi. Huolimatta Taiwanin kiinalaisen, pitkälti kungfutselaisiin arvoihin pohjautuvan yhteiskunnan yleisestä vanhoillisuudesta ja järjestettyjen avioliittojen yleisyydestä nämä lapseksi otetut tytöt ovat tutkimusten mukaan myöhemmin ottaneet avioeron miehistään nelinkertaisella todennäköisyydellä väestön keskiarvoon verrattuna. Tulevien miestensä kanssa lapsesta asti samassa perheessä kasvaneet tytöt ovat kokeneet miehensä veljikseen, joten avioliitto on helposti kariutunut insestimäisen luonteensa vuoksi, biologisen sukulaisuuden puuttumisesta huolimatta.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Freud, Sigmund 1971: Seksuaaliteoria. Suomentanut Erkki Puranen. Gummerus, Jyväskylä.
- Freud, Sigmund 1989: Toteemi ja tabu. Eräitä yhtäläisyyksiä villien ja neuroottisten sielunelämässä. Suomentanut Mirja Rutanen. Love Kirjat, Helsinki. [Totem und Taboo, 1913.]
- Lång, Markus 2003: Westermarck oli oikeassa, Freud väärässä? — Yhteiskuntapolitiikka 6 (68. vsk.), s. 627–631. PDF
- Paul, Robert A. 1988: Psychoanalysis and the Propinquity Theory of Incest Avoidance. — The Journal of Psychohistory 3 (15. vsk.), s. 255–261.
- Shepher, Joseph 1983: Incest: A Biosocial View. Academic Press, New York.
- Spain, David H. 1987: The Westermarck–Freud Incest-Theory Debate: An Evaluation and Reformation. — Current Anthropology 5 (28. vsk.), s. 623–635, 643–645.
- Westermarck, Edvard 1934: Freuds teori on Oedipuskomplexen i sociologisk belysning. Vetenskap och bildning, 45. Bonnier, Stockholm.
- Wolf, Arthur P. — Huang, Chieh-Shan 1980: Marriage and Adoption in China, 1845–1945. Stanford University Press, Stanford.
