Ywe Jalander
Wikipedia
Ywe Jalander (s. 2. helmikuuta 1934, Helsinki - k. 14. maaliskuuta 2006, Helsinki) oli suomalainen elokuvantekijä ja -kirjoittaja. Hänen kestävimpänä ohjaustyönään pidetään yleisesti niin sanottua arkkitehti-trilogiaa. Ywe Jalanderin lähestymistapa oli usein yhteiskuntakriittinen tai kulttuurikriittinen. Lukeva yleisö tuli tuntemaan Jalanderin parhaiten Suomen Kuvalehden filmikriitikkona.
Jalander valmistui alun perin diplomiekonomiksi. Elämäntyönsä hän teki kuitenkin elokuvan parissa kriitikkona, opettajana ja ohjaajana. Hän oli Suomen elokuva-arkiston ensimmäinen toiminnanjohtaja 1957-58. Vuosina 1960-62 Ywe Jalander opiskeli elokuvantekijäksi Moskovan elokuvainstituutissa maineikkaan Mihail Rommin johdolla. 1970-luvulta lähtien hän palveli erilaisissa opetustehtävissä, esimerkiksi 1970- ja 1990-luvuilla Taideteollisen korkeakoulun elokuva- ja lavastustaiteen osaston edeltäjien ETV:n ja ETL:n johtajana.
Ywe Jalanderin ohjaajaura alkoi dokumenttielokuvalla Liisankatu (1965). Se jatkui 1960-luvun lopulta lähtien television lukuisissa ajankohtaisohjelmissa ja reportaaseissa, televisioelokuvissa sekä kulttuuridokumenteissa. Elokuvantekijänä Jalanderin aiheiden kirjo ulottui ajankohtaisten ilmiöiden tai kulttuurijärjestöjen toiminnan dokumentoinnista henkilömuotokuviin. Vierasta hänelle ei ollut taiteellisten ja filosofisten ongelmien käsittelykään: samalla siihen sisältyi monesti kulttuuria dokumentoiva näkökulma.
Hän dokumentoi niin Kansallismuseon (Kansallismuseo I-II, 1985-87), Hanasaaren kulttuurikeskuksen (Hanaholmen - kulturcentrum för Sverige och Finland, 1983) kuin Oulun elokuvakeskuksenkin (Näikkönä - reportaasi Oulun elokuvakeskuksesta, 1990) toimintaa. Hän ohjasi fiktiivisen televisioelokuvan Martin talvi (1991), työttömän opettajan tarinan, joka pohjautui Raija Siekkisen novelliin. Jalander valmisti muotokuvia kulttuuripersoonallisuuksista kuten Claes Anderssonista (Runoilija ja ministeri, 1998) tai Amos Andersonista (Kansalainen Amos, 2000).
Jalanderin ohjaajauran kestävimpiin saavutuksiin kuuluu tutkija Sakari Toiviaisen arvion mukaan elokuvaa Haapa ja bambu (1997), eläytyvä elokuvallinen tutkimusmatka Marimekon tekstiilisuunnittelija Fujiwo Ishimoton maailmaan. Kiitosta kerännyt arkkitehti-trilogia käsitti samankaltaiset tutkimusmatkat ja henkilökuvat Lars Sonckista (Graniitin ja hirren mestari, 1982), Alvar Aallosta (Alvar Aalto, tekniikka ja luonto, 1987) sekä Raili ja Reima Pietilästä (Irti laatikoista, 2004).
Jalanderin äidinkieli oli ruotsi, mutta käytännössä kaksikielisenä hän pystyi kirjoittamaan ja työskentelemään molemmilla kotimaisilla kielillä. Elokuvakriitikkona Jalander vaikutti 1950-luvulta lähtien muun muassa Kansan Uutisissa, Ny Tid-, Ahjo- ja Uusi Nainen -lehdissä sekä Suomen Kuvalehdessä vuodesta 1980 runsaan neljännesvuosisadan aina kuolemaansa saakka.
