Abdullah ibn Husain
Wikipedia
Abdullah ibn Husain (1882–20. heinäkuuta 1951) oli brittiläisen Transjordanian emiiri vuodesta 1921 Jordanian kuningas vuodesta 1946. Abdullah oli Hašimidien suvun Husayn ibn Alin, Mekan šarifin ja Mekan emiirin vuodesta 1908, poika.
Abdullah taisteli brittien puolella ensimmäisessä maailmansodassa ja sai Transjordanian läänityksekseen brittien suojeluksessa 1921. Hän neuvotteli brittien kanssa ja maasta tuli itsenäinen emiraatti 25. toukokuuta 1923. Hänen veljestään Feisal ibn Husseinista tuli Irakin kuningas.
Abdullah oli arabijohtajista yksin suhteellisen länsimielinen ja olisi solminut rauhan Israelin kanssa, mutta Arabiliiton jyrkkä vastustus esti tämän. Abdullah haaveili myös Jordanian, Syyrian, Irakin ja osia Palestiinasta käsittävästä hašemiittisesta kuningaskunnasta, mistä syystä etenkään Saudit eivät luottaneet häneen.
20. heinäkuuta 1951 Abdullah vieraili Jordanian puoleisessa Jerusalemissa pojanpoikansa prinssi Hussein. Hänen mennessään Al-Aksan moskeijaan temppelivuorella jerusalemilainen räätäli Mustapha Shukri Usho ampui hänet. Salaliittolaiset pelkäsivät kuninkaan tekevän erillisrauhan Israelin kanssa. Pääepäillyt pakenivat Egyptiin.
Abdullahia seurasi hänen poikansa Talal ja vain vuoden kuluttua prinssi Hussein.
