Alkmaion

Wikipedia

Alkmaion Krotonlainen (kreik. Ἀλκμαίων Κροτωνιάτης, n. 570–500 eaa.) oli pythagoralainen esisokraatikkoihin kuulunut lääkäri ja filosofi. Hän oli kotoisin antiikin Kreikan Krotonista.

Alkmaion oli Pythagoraan oppilas. Hänen kirjoituksistaan on säilynyt joitakin katkelmia. Niissä hän käsitteli ensisijaisesti lääketiedettä, mutta jonkin verran myös luonnonfilosofiaa, astrologiaa ja meteorologiaa. Alkmaion oli ensimmäinen, joka toi kokeelliset menetelmät lääketieteeseen ja anatomiaan. Hän oli anatomisten leikkelyiden uranuurtaja ja hänen sanotaan olleen ensimmäinen, joka löysi Eustachiuksen käytävän eli korvatorven. Hän leikkeli ainakin eläinten ruumiita.

Alkmaion oli ensimmäinen, joka tutki sairauksien sisäisiä syitä. Sairauksien hän sanoi johtuvan voimien epätasapainosta ihmisen elimistössä. Elimistössä vaikuttivat kosteus ja kuivuus, lämpö ja kylmyys, sekä karvaus ja makeus. Kun nämä voimat olivat tasapainossa, ihminen oli terve, ja jos jokin niistä sai yliotteen, ihminen sairastui. Epätasapaino saattoi johtua ympäristöstä, ravinnosta tai elämäntavoista.

Alkmaion uskoi, että sielu on kuolematon ja ikuisesti liikkeessä taivaankappaleiden tavoin. Häntä pidetään ensimmäisenä, joka piti aivoja sielun sijaintipaikkana. Tämä johtui siitä, että hän todennäköisesti havaitsi anatomisten kokeidensa seurauksena, että silmät ovat suoraan yhteyksissä aivopuoliskoihin. Hän katsoi, että muisti, ajattelu ja ymmärrys sekä sitä kautta kaikki tieto syntyvät näkö- ja muista aistimuksista. Tämän seurauksena hän alkoi pitää aivoja myös henkisten toimintojen sijaintipaikkana.