Apollo komento- ja huoltomoduli
Wikipedia
Apollo komento- ja huoltomoduli oli North American Aviationin NASA:lle valmistama yhdysvaltalainen avaruusalus. Se koostui kahdesta osasta: huoltomodulista ja komentomodulista. Kuulennoilla siihen telakoitiin kuuhun laskeutuva kuumoduli.
Alun perin Apollo-avaruusaluksista rakennettiin kahta eri versiota: Block I ja Block II, joista ensimmäinen oli tarkoitettu testilentoihin. Yksikään Block I ei kuitenkaan lentänyt miehitettynä Apollo 1 onnettomuuden takia.
Tilattujen Block II kapselien jälkeen NASA siirtyi käyttämään avaruussukkulaa. Turvattoman avaruussukkulan seuraaja Orion (aikaisemmin CEV) muistuttaa huomattavasti Apollo-avaruusalusta.
Apollot laukaistiin avaruuteen Saturn IB tai kuulennoilla Saturn V kantoraketeilla.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Rakenne ja tekniikka
[muokkaa] Komentomoduuli
Komentomoduulissa (Command Module, CM) oli muodoltaan kartio, jonka halkaisija oli 3.9 metriä ja korkeus 3.2 metriä. Sen elossapitojärjestelmä pystyi pitämään kolme astronauttia hengissä viisi päivää. Vain komentomoduulissa oli lämpösuoja, sillä ennen laskeutumista huoltomoduuli irrotettiin ja sen annettiin palaa maan ilmakehässä. Komentomodulin etupäässä oli telakointoportti.
Komentomoduulissa vallitseva paine oli noin kolmasosa merenpinnan paineesta ja lämpötila noin 24°C. Ylimääräisen hiilidioksidin poistoon ilmasta käytettiin litium hydroksidia. Astronautit nukkuivat vuorotellen kahdessa makuupussissa. Ruoka, vesi, vaatteet ja muut varusteet oli pakattu lakeroihin aluksen seinille.
Komentomoduulissa oli viisi ikkunaa, kaksi eteenpäin näyttävää telakoinnin avuksi ja kolme yleiseen tarkkailuun.
[muokkaa] Huoltomoduuli
Huoltomoduuli (Service Module, SM) oli paineistamaton aluksen osa, johon oli sijoitettu tukijärjestelmiä. Se oli sylinterin muotoinen ja tehty alumiinimetalliseoksesta. Alus sai virtansa polttokennoista. Huoltomoduulissa oli pää- ja asennonsäätömoottorien ajoainesäiliöt, happi ja vety säiliöt polttokennoille ja heliumsäiliöt tyhjenevien tankkien paineistukseen.
Huoltomoduuliin sijoitettu päämoottori käytti hypergolista hydratsiinin ja UDMHn sekoitusta polttoaineena ja typpitetraoksidia hapettimena. Se kykeni tuottamaan 91 kN työntövoiman. Päämoottorin lisäksi huoltomoduulissa oli 16 neljään neljän moottorin ryppääseen sijoitettua 445 N asennonsäätömoottoria. Ne polttivat monometyylihydratsiinia ja typpitetraoksidia.
