Hydratsiini

Wikipedia

**Ominaisuudet**
Yleistä

Nimi	Hydratsiini
Muita nimiä	Diamidi, Diamiini, Typpihydridi (vedetön)
CAS-numero	302-01-2
Kaava	N₂H₄
Väri ja olomuoto	Väritön neste
Fysikaaliset
Atomimassa	32
Sulamispiste	274 K (1 °C)
Kiehumispiste	387 K (114 °C)
Leimahduspiste	311 K (38 °C)
Tiheys 20 °C	1,01 g/cm³
Liukoisuus	hyvin liukeneva
Termodynamiikkaa
Entalpia Δ_fH⁰_kaasu	95,35 kJ/mol
Entalpia Δ_fH⁰_neste	50,63 kJ/mol
Entalpia Δ_fH⁰_kiinteä	37,63 kJ/mol
Entalpia S⁰_{kaasu, 1 bar}	238,66 J/mol·K
S⁰_{neste, 1 bar}	121,52 J/mol·K
Turvallisuus
Nieleminen	Äärimmäisen myrkyllinen
Hengittäminen	Hyvin vaarallinen
Ihokosketus	Polttaa ihon, imeytyy verenkiertoon
LD50 eli tappavuus	noin 25mg/kg

Hydratsiini (diamidi, diamiini tai typpihydridi (vedetön)) on mm. rakettimoottorien polttoaineena käytetty neste, jonka kemiallinen kaava on N₂H₄ ja rakennekaava H₂N-NH₂. Hydratsiinin vesiliuosta, joka sisältää 37 - 64 painoprosenttia hydratsiinia nimitetään hydratsiinihydraatiksi. Hydratsiinin 64 painoprosenttista vesiliuosta kutsutaan myös 100 % hydratsiinihydraatiksi. Hydratsiinin vesiliuokseksi erotuksena edellisistä kutsutaan ainetta, joka veden lisäksi sisältää enintään 37 painoprosenttia hydratsiinia. Hydratsiinin ominaisuuksiin, kuten esimerkiksi tiheys, sulamislämpö, kiehumispiste ja leimahduspiste, vaikuttaa olennaisesti aineen vesipitoisuus. Oheisessa taulukossa esitetty 100 % hydratsiinin ominaisuudet.

[muokkaa] Käyttö

Hydratsiinin pääkäyttö on lannoitteiden tuotannossa ja esim. elastaanikuitujen tuotannossa. Sitä käytetään metallien pinnoituksessa (nikkelöinti) ja muovien valmistuksessa (polyuretaanin valmistus) sekä lääkkeiden valmistuksessa ja valokuvien kehityksessä. Hydratsiinia käytetään myös juomaveden puhdistuksessa ja eräissä räjähdysaineissa.

Toisen maailmansodan lopulla Saksa käytti hydratsiinia Messerschmitt Me 163-rakettihävittäjän polttoaineena metanolin kanssa nimellä B-Stoff. Sen jälkeen yhdistettä on käytetty kantorakettien ja avaruusalusten rakettimoottorien ajoaineena.

Hydratsiinia on käytetty myös varhaisissa polttokennoissa.

[muokkaa] Valmistus

Hydratsiinia valmistetaan vuonna 1907 keksityllä Olin Raschig-prosessilla natriumhypokloriitista NaClO (sodium hypochlorite) ja ammoniakista NH₃. Emil Fischer havatsi luonnossa ensi kerran hydratsiinia vuonna 1875.

[muokkaa] Variaatioita

Hydratsiinista on kehitetty epäsymmetrinen dimetyylihydtratsiini UDMH (1,1-dimetyylihydratsiini) ja symmetrinen dimetyylihydratsiini eli 1,2-dimetyylihydratsiini.