Hydratsiini
Wikipedia
![]() ![]() ![]() |
|
Yleistä | |
---|---|
Nimi | Hydratsiini |
Muita nimiä | Diamidi, Diamiini, Typpihydridi (vedetön) |
CAS-numero | 302-01-2 |
Kaava | N2H4 |
Väri ja olomuoto | Väritön neste |
Fysikaaliset | |
Atomimassa | 32 |
Sulamispiste | 274 K (1 °C) |
Kiehumispiste | 387 K (114 °C) |
Leimahduspiste | 311 K (38 °C) |
Tiheys 20 °C | 1,01 g/cm3 |
Liukoisuus | hyvin liukeneva |
Termodynamiikkaa | |
Entalpia ΔfH0kaasu | 95,35 kJ/mol |
Entalpia ΔfH0neste | 50,63 kJ/mol |
Entalpia ΔfH0kiinteä | 37,63 kJ/mol |
Entalpia S0kaasu, 1 bar | 238,66 J/mol·K |
S0neste, 1 bar | 121,52 J/mol·K |
Turvallisuus | |
Nieleminen | Äärimmäisen myrkyllinen |
Hengittäminen | Hyvin vaarallinen |
Ihokosketus | Polttaa ihon, imeytyy verenkiertoon |
LD50 eli tappavuus | noin 25mg/kg |
Hydratsiini (diamidi, diamiini tai typpihydridi (vedetön)) on mm. rakettimoottorien polttoaineena käytetty neste, jonka kemiallinen kaava on N2H4 ja rakennekaava H2N-NH2. Hydratsiinin vesiliuosta, joka sisältää 37 - 64 painoprosenttia hydratsiinia nimitetään hydratsiinihydraatiksi. Hydratsiinin 64 painoprosenttista vesiliuosta kutsutaan myös 100 % hydratsiinihydraatiksi. Hydratsiinin vesiliuokseksi erotuksena edellisistä kutsutaan ainetta, joka veden lisäksi sisältää enintään 37 painoprosenttia hydratsiinia. Hydratsiinin ominaisuuksiin, kuten esimerkiksi tiheys, sulamislämpö, kiehumispiste ja leimahduspiste, vaikuttaa olennaisesti aineen vesipitoisuus. Oheisessa taulukossa esitetty 100 % hydratsiinin ominaisuudet.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Käyttö
Hydratsiinin pääkäyttö on lannoitteiden tuotannossa ja esim. elastaanikuitujen tuotannossa. Sitä käytetään metallien pinnoituksessa (nikkelöinti) ja muovien valmistuksessa (polyuretaanin valmistus) sekä lääkkeiden valmistuksessa ja valokuvien kehityksessä. Hydratsiinia käytetään myös juomaveden puhdistuksessa ja eräissä räjähdysaineissa.
Toisen maailmansodan lopulla Saksa käytti hydratsiinia Messerschmitt Me 163-rakettihävittäjän polttoaineena metanolin kanssa nimellä B-Stoff. Sen jälkeen yhdistettä on käytetty kantorakettien ja avaruusalusten rakettimoottorien ajoaineena.
Hydratsiinia on käytetty myös varhaisissa polttokennoissa.
[muokkaa] Valmistus
Hydratsiinia valmistetaan vuonna 1907 keksityllä Olin Raschig-prosessilla natriumhypokloriitista NaClO (sodium hypochlorite) ja ammoniakista NH3. Emil Fischer havatsi luonnossa ensi kerran hydratsiinia vuonna 1875.
[muokkaa] Variaatioita
Hydratsiinista on kehitetty epäsymmetrinen dimetyylihydtratsiini UDMH (1,1-dimetyylihydratsiini) ja symmetrinen dimetyylihydratsiini eli 1,2-dimetyylihydratsiini.