Autismin kirjo

Wikipedia

Autismin kirjo eli autismin spektri (käytetään myös muotoa autismikirjo) tarkoittaa erilaisia autismin muotoja joukkona. Niihin liittyy ja niiden ohella esiintyy myös usein muita perinnöllisiä neurologisia poikkeamia.

Kun lastenpsykiatri Leo Kanner vuonna 1943 oli kiinnittänyt huomiota lapsiin, jotka sulkeutuivat omaan maailmaansa ollessaan kontaktissa muihin ihmisiin, hän käytti termiä "autismi", jonka hän lainasi skitsofrenian oirekuvauksesta. Kanner uskoi, että kaikilla lapsilla on varhainen autistinen vaihe. Tämä käsitys on myöhemmin kuitenkin osoitettu vääräksi. Seurauksena oli kuitenkin, että autismi ja skitsofrenia sekoitettiin helposti toisiinsa. Sekaannus koski niin oireita, niiden esiintymistä kuin syitä. Psykoosin sekoittamisesta autismiin seurasi, että lasten psykiatriassa käytettiin käsitteitä lapsuuden psykoosi ja lapsuusiän skitsofrenia, joiden piiriin autismikin kuului. Se erotettiin omaksi tautiluokituksekseen vasta 1980-luvulla. Autismi kuuluu kansainvälisessä tautiluokituksessa ICD-10 laaja-alaisiin kehityshäiriöihin (Pervasive Developmental Disorders, PDD). Vasta vuonna 1994 alettiin puhua autismin kirjosta, kun DSM-IV tautiluokitukseen tuli viisi autismin oireita kuvaavaa luokkaa.

Yleisesti autismiksi kutsutaan autismin kirjon kolmea vaikeinta diagnostista luokkaa. Autismi diagnosoidaan yleensä lapsena. Voidaan puhua sulkeutuneista, passiivisista ja aktiivisista, mutta oudosti käyttäytyvistä lapsista ( Wing 1997). Sulkeutuneita ja passiivisia sanotaan vaikeasti autistisiksi LFA (Low Functioning Autism). Autismista, johon liittyy verrattain korkea toiminnallinen kyky, käytetään nimitystä HFA (High Functioning Autism) hyvätasoinen autismi. Se on lähellä Aspergerin oireyhtymää Aspergerin oireyhtymää, autismin kirjon lievempää muotoa. Aspergerin syndroomaa saatetaan käyttää joskus jopa "paremman puutteessa", kun henkilöllä on selvästi autismin kirjoon liittyviä oireita, mutta mikään muukaan syndrooma ei täsmää. Tällöin kuitenkin kyseessä on epätyypillinen autismi eli autismin kirjon luokituksessa lievin laaja-alainen kehityshäiriö.

Autismin diagnosointi ei ole yksinkertaista. Se on oireyhtymä. Diagnoosissa pisteytetään ja summataan tutkittavan käytökseen ja kommunikointiin liittyviä oireita diagnostisesta oireluettelosta. Vaikka kahdella autismin kirjoon kuuluvalla diagnoosi olisi sama, lopputulos saattaa koostua aivan erilaisista oireista. Yksittäisiä ja eriasteisia Asperger-piirteitä esiintyy muissakin henkilöissä kuin diagnosoiduissa tai diagnosoitavissa olevissa. Rettin syndroomaa pidetään myös autismin kirjoa sivuavana. Aspergerin syndroomasta on tunnistettu jo erilaisia alaryhmiä, joten määritelmä saattaa tulevaisuudessa laajentua. Autismioireiden yhteydessä esiintyy usein myös keskittymishäiriötä, Touretten oireyhtymää, epilepsiaa ja dysfasiaa.

Luultavaa on, että kaikkia kyseisten oireiden aiheuttajia yhdistää enemmän tai vähemmän tietty geenijoukko, joka esiintyessään aiheuttaa yhtä tai useampaa oiretta. Kyseisen geenijoukon ohella on usein havaittu esiintyvän myös monia myönteisiä vaikutuksia. Tämä lienee osasyynä siihen, että autismin kirjon häiriöt eivät näytä vähentyvän kansanterveydessä (katso autismi epidemiana). Autismin kirjon oireista kärsii noin 0,9 prosenttia väestöstä. Aspergerin syndroomasta oletetaan kärsivän 0,35-0,5 prosenttia väestöstä. Autismin kirjoon kuuluminen ei välttämättä tarkoita vain ongelmia, vaan esimerkiksi asperger ja hyvätasoinen autismi HFA voivat merkitä myös vahvuuksia.

[muokkaa] Lähteitä

Broberg A., Almqvis K., Tjus T. (2005). Kliininen lapsipsykologia. Edita Helsinki
Kontu, Elina (2004) Mielen ja musiikin ikkunat autismiin, väitöskirja Helsingin yliopisto http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/kay/sovel/vk/kontu/mielenja.pdf
Wing, Lorna (1997) Autistic spectrum disorders. BMJ. http://bmj.bmjjournals.com/cgi/content/full/312/7027/327
Wing, Lorna (1997) Syndromes of Autism and Atypical Development. Teoksessa D. J. Cohen & F. R.Volkmar (toim.) Handbook of Autism and Pervasive Developmental Disorders. Wiley. New York