Bangladeshin itsenäisyyssota
Wikipedia
Bangladeshin itsenäisyysota sai alkunsa Pakistanin vapaista vaaleista joulukuussa 1970. Vaalien voittajat olivat Zulfikar Ali Bhutton kansanpuolue Länsi-Pakistanissa ja šeikki Mujibur Rahmanin awawiliitto Itä-Pakistanissa. Mujibur Rahman vaati itsehallinnon myöntämistä Itä-Pakistanille, jonka tulisi saada määrätä omista valuutta- ja verotuloistaan.
Pakistanin kahden osan hyvinvointikuilu oli kasvanut luonnonkatastrofin myötä. Itä-Pakistania tuhosi hirmumyrsky 1970. Hirmumyrsky nosti veden Gangesin ja Brahmaputran jokien suistoissa ja noin 200 000 ihmistä hukkui. Avun saanti Länsi-Pakistanista oli hidasta.
Pakistanin Bengalin kodinturvajoukot nousivat kapinaan maaliskuussa 1971. Nämä joukot hyökkäsivät muiden kansallisten ryhmien kuten biharien kimppuun. Biharit toimivat länsipakistanilaisten tukijoina. Tapahtui verinen joukkomurha, bengalilaiset ryhtyivät sissisotaan länsipakistanilaisia joukkoja vastaan. Länsipakistanilaisten arveltiin murhanneen kolme miljoonaa ihmistä Bengalissa vuonna 1971. Intia joutui vastaanottamaan miljoonia bengalilaisia pakolaisia.
Indira Gandhi teki matkan syksyllä 1971 Lontooseen, Pariisiin ja Washingtoniin kertoakseen Itä-Pakistanin tapahtumista. Indira Gandhi ei saanut apua länsivalloilta Pakistanin painostamiseen. YK oli voimaton puuttumaan Itä-Pakistanin tapahtumiin. Indira Gandhin johtama Intia puuttui tapahtumiin 3. joulukuuta 1971, ja Intian armeija hyökkäsi Itä-Pakistaniin. Intian armeija kukisti kahdessa viikossa länsipakistanilaiset joukot ja ryhtyi sen jälkeen suojelemaan niitä raivoavia bengalilaisia vastaan. Itä-Pakistan ja Intia solmivat avunantosopimuksen. Zulfikar Ali Bhutto vapautti šeikki Mujibur Rahmanin, joka sai hallittavakseen uuden Bangladeshin valtion. Mukti Bahini -sissiliike jatkoi taisteluja Bangladeshin uudessa valtiossa.
