Betacam
Wikipedia
Betacam on Sonyn kehittämä videokasettijärjestelmä, joka suunnattiin pelkästään ammattimaiseen TV-tuotantokäyttöön, etenkin uutisten ulkokuvauksiin. Järjestelmän nauhurimekanismi pohjautuu osittain Betamax-järjestelmään, joka kehitettiin puhtaasti kotivideomarkkinoita varten. Näkyvin osa tästä on Betacam-videokasetti itse, joka on rakenteeltaan täsmälleen samanlainen kuin kotivideokäytössä ollut Betamax-kasetti. Myös nimien alkuosa viittaa tähän samankaltaisuuteen, jonka johdosta nämä kaksi eri järjestelmää saatetaan sekoittaa keskenään yhdeksi järjestelmäksi.
Sony toi ensimmäisen version Betacam-järjestelmästään markkinoilla 80-luvun alkupuolella. Normaalien pöytämallisten nauhureiden lisäksi valmistettiin kotivideomarkkinoilta tuttuja kameranauhuriyhdistelmiä, jolloin erillistä kannettavaa videonauhuria kenttäkuvauksissa ei enää tarvittu. Betacam-järjestelmä käytti ainoastaan yhtä kasettikokoa, jonka tallennusaika oli enimmillään vain 20 minuuttia.
Betacam oli ensimmäinen analoginen videonauhurijärjestelmä, jossa videosignaali tallennettiin nauhalle komponenttimuodossa krominanssi- (värikkyys) ja luminanssisignaali (kirkkaus) erikseen omille videoraidoilleen. Näin videosignaalin suurtaajuinen krominanssisignaali ei päässyt pehmentämään kuvan terävyyttä nauhoja edelleen kopioitaessa, joka oli välttämätöntä nauhamateriaalia editoitaessa senaikaisella tekniikalla.
Järjestelmän editointiominaisuudet olivat huippuluokkaa. Nauhalle voitiin tallentaa aikakoodi, jonka käyttö editointiautomaatikan avulla oli erittäin tarkkaa kuvauksia leikattaessa. Betacam-nauhureissa oli sisäänrakennettu aikavirhekorjain (TBC), jonka ansiosta videokuva oli täysin virheetön ja häiriöttömästi prosessoitavissa esim. kuvasekoitinlaitteiden läpi. Lisäksi dynaaminen raidanseuranta yhdessä aikavirhekorjaimen kanssa mahdollisti häiriöttömät hidastukset, jotka etenkin urheilutapahtumien televisioinnissa ovat hyvin olennaisia.
Betacam-järjestelmässä käytetään 1/2 tuuman (12,7 mm) levyistä magneettinauhaa kuten Betamax-kasetissakin. Nauhanopeus on 10,15 cm/s, joka on yleisesti kasettiformaateilla kohtalaisen suuri. Järjestelmässä voitiin tallentaa äänisignaali myös digitaalisesti PCM-koodattuna analogisten ääniraitojen lisäksi. Useat nauhurimallit käyttivät myös Dolby-kohinasuodatusta analogisia ääniraitoja toistettaessa.
Betacam-järjestelmä vielä sellaisenaan ei saavuttanut kovin suurta markkina-aluetta TV-yhtiöiden nauhurikalustossa johtuen kasettinauhan epäkäytännöllisestä tallennusajasta, suppeasta käyttökohteestaan ja kaseteissa käytetystä rautaoksidinauhan laadusta. Lisäksi videotekniikan kehittymisen myötä sen kuvanlaatu ei pärjännyt vielä siihen aikaan yleisesti käytetylle C-formaatille.
Järjestelmän varsinainen voittokulku alkoi vasta uuden muunnoksen, Betacam SP:n myötä. Myös muitakin variantteja tästä formaatista kehiteltiin kuten Digital Betacam ja Betacam SX.
