Bockin perheen saaga

Wikipedia

Bockin perheen saaga Väinämöisen mytologia
Kirjailija	Ior Bock
Kustantaja	Synchronicity
Suomentaja	Juha Javanainen
Genre	saaga
Ilmestynyt	1996
Julkaisuasu	kovakantinen
Sivuja	128
Kirjasarja
Kansitaiteilija	R. W. Ekman
ISBN	952-5137-00-7

Bockin perheen saaga on Ior Bockin vuodesta 1984 lähtien eri yhteyksissä suullisesti esittämä ja vuonna 1996 kirjana julkaisema tarinakokoelma.

Teoksen teemoja ovat muun muassa aasat, vaanit, Suomen kuninkaat, sukujyrkkämät Suomessa, niin kutsuttu siittämisjärjestelmä, uhrijärjestelmä ja muu pakana-ajan suomalainen kulttuuri. Bockin mukaan teoksessa esitetyt tapahtumat ja käsitteet perustuvat hänen suvussaan välitettyyn suulliseen perimätietoon.

Sisällysluettelo 1 Julkaisuhistoria 2 Vastaanotto 3 Suhde Kalevalaan 4 Kolme esihistoriallista kätköä 4.1 Lemminkäisen temppeli Sipoossa 4.2 Kajaanin linnanpihan kaivo 4.3 Snappertunan uhrilehto 5 Sukujyrkkämät 6 Saagan kertomaa 7 Bockin perheen saagan vaikutus 8 Lähteet 9 Aiheesta muualla

[muokkaa] Julkaisuhistoria

Bock kertoo aloittaneensa saagan suullisen esittämisen 24. helmikuuta, 1984 Intian Goalla. Tämän ensimmäisen luennon aiheena oli "alphabet".

Syksyllä 1984 tallennettiin Suomalaisen kirjallisuuden seuran kansanrunousarkiston äänitearkistoon kahden tunnin mittainen äänite, jonka aiheena oli "Ior Svedlinin äidin sukutarinoita (Bockin suku)". ^[1]

Vuonna 1993 äänitearkiston kokoelmaan lisättiin toinen pidempikestoinen äänite aiheenaan "Uudenmaan maantiede, aselajit, Boxströmin suku ..." ^[2]

Kirja Bockin perheen saaga : Väinämöisen mytologia julkistettiin Vanhan ylioppilastalon musiikkisalissa 1. lokakuuta, 1996.

[muokkaa] Vastaanotto

Teos on saanut ristiriitaisen vastaanoton. Historiantutkijat ja arkeologit ovat käytännössä yksimielisesti leimanneet sen vailla todellisuuspohjaa olevaksi hölynpölyksi.

Taidekriitikko Erkki Pirtola, joka on itsekin taltioinut Bockin esityksiä videoteoksiinsa, näkee Bockin "puuttuvana renkaana tarinoiden kertomisperinteessä" ja "loistavana 'ulkotaiteilijana'". ^[3]

Eeva-Kaarina Aronen (Helsingin sanomat) kirjoittaa: "Ior on tarinankertoja, joka tekee normikielestä vahaa, purkaa sen osiin ja luo villejä assosiaatioketjuja häkellyttävän hauskoin tuloksin." ^[4]

Teoksen on laajalti oletettu edellyttävän lukijaltaan jonkinlaisen uskonhypyn. ^[5] Bock on kuitenkin kumonnut tämän toteamalla, että "Bockin perheen saagaa ei pidä uskoa, mutta sitä voi yrittää ymmärtää".

[muokkaa] Suhde Kalevalaan

Bockin perheen saagassa esiintyy joukko nimiä, jotka ovat yhteisiä Kalevalan kanssa. Itse tarinat sen sijaan eivät ole yhteneviä. Myös nimien tulkinta eroaa siten, että siinä missä Kalevalan Väinämöinen on yksilö, viittaa nimi Bockin perheen saagassa rooliin tai arvoon – jokainen sukupolvi toi mukanaan uuden Väinämöisen.

Kalevalasta tutut nimet ja niihin liittyvät roolit ovat Suomen kuningas Seppo Ilmarinen, Suomen kuningatar Maija Ilmatar, ylin siittäjä Pukki Lemminkäinen, Pukin ja Sepon äiti Akka, sekä hänen miehensä Ukko Väinämöinen. Ukon kuoltua Pukki Lemminkäisestä tulee uusi Ukko. Näin Ukko on koko kansan kantaisä, ja Ukko sekä Akka kansan ylimmät esikuvat.

Sampo ja Aino ovat saagan ensimmäiset ihmiset maan päällä ja samalla Pukin perheen varhaisimmat esivanhemmat. Sampo tarkoittaa myös ihmisrodun yhteistä sukupuuta ja perimää.

[muokkaa] Kolme esihistoriallista kätköä

Saaga kertoo, että paavin armeijan noustua maihin Uudenmaalla osa suomalaisista pakeni Pohjanmaalle, osa Baltiaan (Viroon), ja osa Karjalan suunnalle. Pukin (Bockin) perhe muutti Lappiin.

Valloittajien tiedettiin hävittävän kaikki pakanoiden uskomusjärjestelmään liittyvä irtaimisto. Tästä syystä osana liikekannallepanoa tärkeimmät taide-esineet, arvomerkit ja symbolit pyrittiin pelastamaan kätkemällä ne turvaan. Saaga kertoo kolmesta tällaisesta kätköstä.

[muokkaa] Lemminkäisen temppeli Sipoossa

Saagan mukaan Sipoon Gumbostrandissa vuoren sisällä on niin kutsuttu Lemminkäisen temppeli. Temppelissä säilytettiin menneiden hallitsijoiden muistoksi valmistettuja kultaisia taide-esineitä. Tietä oletettuun temppeliin yritettiin 1990-luvulla avata tuloksetta.

[muokkaa] Kajaanin linnanpihan kaivo

Saagan mukaan Vuohenkijoella (nyk. Kajaaninjoki) Ämmäkosken saaressa on ollut linnarakennus jo ennen nykyistä 1600-luvulta peräisin olevaa linnaa. Tarinan mukaan Suomen viimeisen kuninkaan, Eerikin paetessa paavin armeijaa pohjoiseen hänen mukanaan olleet kuninkaalliset valtamerkit ('regaalit') haudattiin lyijylaatikossa silloisen linnan pihalla olleeseen kaivoon, missä ne ovat vielä tänäkin päivänä.

Linnasaarella suoritetuissa maatutkaluotauksissa vuosina 1991 ja 1994 (Geo-Work Oy) sekä 2000 (Oulun yliopisto) havaittiin linnanpihan keskellä 3,5–4 metrin syvyydessä suurehko metallinen esine. ^[6] Viimeisessä tutkimuksessa vuonna 2006 (Oulun yliopisto) aiempien maatutkaluotausten tulosta ei kyetty vahvistamaan. ^[7] Kohdetta ei ole tutkittu kaivauksin.

[muokkaa] Snappertunan uhrilehto

Saagan mukaan Suomen muinaisilla hallitsijoilla on ollut vallan symboleina ja rituaalivälineinään käytössään kolme kultaista pukkipatsasta. Kaksi näistä on haudattu Snappertunan uhrilehtoon. (Kolmannen on arveltu olevan osa Kajaanin linnanpihan kätköä.)

1990-luvun alussa Geo-work Oy suoritti uhrilehdossa maatutkaluotauksia, joissa oletettua kätköä yritettiin paikallistaa. Maaperan suuri kosteus kuitenkin esti luotettavien mittaustulosten saamisen.

[muokkaa] Sukujyrkkämät

Saaga kertoo, että Suomessa olisi muinaisina aikoina ollut sukujyrkkämiin liittyvää toimintaa. Bock mainitsee esimerkiksi Etelä-Suomesta kaksi kohdetta, joita olisi käytetty tähän tarkoitukseen: Sipoossa Gumbostrandin kalliovuoren yhteydessä oleva megaliitinomainen korkea kivi, ja Helsingissä Kulosaarentien ja Risto Rytin tien risteyksestä noin 150 metriä pohjoiseen oleva kalliojyrkkämä (paikalla on nykyisin rakennuksia). Bockin mukaan suomenkielessä näistä paikoista on käytetty nimeä surmakivi, ja kiveltä on kaaduttu, ei "hypätty" tai "syösty".

[muokkaa] Saagan kertomaa

• Sanat Vanaja, Vantaa, Vanain kaupunki, vandaalit, vanhurskaus, vaan, sukunimien van-etuliite, ja engl. one viittaavat skandinaavisen mytologian vaaneihin.
• Pohjolassa oli muinoin paitsi viikinkejä myös helsinkejä – molemmat pelottavia. Vieläkin on käytössä sukunimi Van Helsing.
• Sana England tulee ruots. sanoista äng (=niitty) ja land (=maa). (Kielitieteen selitys sanalle on The land of Angles eli 'anglien maa'.)
• Suomen vanhin kaupunki on nykyisen Snappertunan paikalla ollut Tuna.
• Raaseporin linna on ollut päällystetty valkealla marmorilla. Pudonneet kivilaatat ovat linnaa ympäröivän kuivuneen vesialueen maaperässä. Värinsä takia Raaseporin linnaa kutsuttiin Hopealinnaksi.
• Joulu (Jul → hjul) tarkoittaa pyörää, joka kuvaa vuoden kiertoa. Kierros täyttyy ja Aurinko "syntyy" uudelleen Jouluna. Joulu on englanniksi Yule. Sanalle Christmas ei ole suomennosta.
• Joulupukki oli isänsä, Ukon, asialla liikkunut Pukki Lemminkäinen.
• Sanat Joulu-ukko ja Joulupukki viittaavat eri hahmoihin – isään ja poikaan.
• Pakana-ajalla uhraaminen (uhriminen) tarkoitti siemennesteen luovuttamista. Muun muassa kuppikivien kupit olivat tätä tarkoitusta varten.
• Helsingin Kulosaaressa oli aikoinaan 30 Ukon (Väinämöisen) hautaa. Yksi on enää jäljellä – aidattuna, mutta huonosti hoidettuna. Loput haudat hävisivät näkyvistä 1950-luvulla, kun niistä otettiin kivet läheisen tietyömaan tarpeisiin.
• Kristinuskon tuloon saakka Suomi oli itsenäinen kuningaskunta.
• Helsingissä seitsemän mäen päällä on kirkko. Jokaisen paikalla oli alun perin pakanatemppeli. Nimi Temppeliaukio kertoo historiasta. (Historioitsijoiden mukaan nimi Temppelikalliolle annettiin 1930-luvulla, jolloin sinne suunniteltiin kirkkoa.)
• Paavin armeija, joka koostui sveitsiläisistä ja saksalaisista sotilaista, nousi maihin Hankoniemellä 24.7.1050. Sotaretken seurauksena Uusimaa hävitettiin. Varsinainen Suomalaisten käännyttäminen alkoi 200 vuotta myöhemmin.
• Kristityt polttivat Suomesta paitsi kaikki pakanatemppelit myös muun muassa uhrilehdot, tammipuut ja noitarummut.

[muokkaa] Bockin perheen saagan vaikutus

Vuonna 1987 Havaijille, Yhdysvaltoihin rekisteröity yhdistys Positive Foundation ilmoitti toimivansa kansainvälisenä tiedotuskanavana koskien Bockin perheen saagaa. Yhdistys on julkaissut aiheesta englannin- ja saksankielisen kirjasen nimeltään Bock Saga Documentation. ^[8]

Suomalainen Kingston Wall -rockyhtye käsitteli syksyllä 1994 julkaistulla Tri-Logy-albumillaan Bockin perheen saagaa. Teema oli läsnä kappaleiden sanoituksissa ja levyn kansivihkossa.

Yhdysvaltalainen Paul Knighton kirjoitti vuonna 1995 pro gradu -työnsä aiheesta "The Bock Saga". ^[9]

Helsinkiläinen Leo Nygren on julkaissut seuraavat Bockin perheen saagaa käsittelevät omakustannekirjat: Arge ja Opis (1998), The Master Plan (2000), Pukki Lemminkäisen munat (2001), Suomen muinaishistorian tarinoita (2002) ja Lemminkäisen ja Suomettaren häät Valhallassa (2005).

Aiheesta on tehty seuraavat dokumenttielokuvat: TV2:ssa esitetty Jag är jag (1985 ?), Pekka Lehdon ohjaama Temppeli (1990) ^[10] ja norjalaisen Morten Joramon Ior Bock og Balders tempel (2002) ^[11]. Lisäksi Kalia Lydgaten (Massachusetts, Yhdysvallat) tuotantoyhtiö on ilmoittanut julkaisevansa aiheesta dokumenttielokuvan vuoden 2007 aikana. ^[12]

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Lipponen, Ulla. SKSÄ 375-376. 1984 – Nauhoitettu 2.10.1984 Helsinki. Kertoja Ior Svedlin.
2. ↑ Javainen, Juha. SKSÄ 127-128. 1993 – Nauhoitettu 20.8.1992 Helsinki. Kertoja Ior Bock.
3. ↑ Aronen, Eeva-Kaarina. Viimeinen pukki etsii alkuparatiisiä. Helsingin Sanomat, kuukausiliite 8.9.1990, s. 32.
4. ↑ Aronen, Eeva-Kaarina. Viimeinen pukki etsii alkuparatiisiä. Helsingin sanomat, kuukausiliite 8.9.1990, s. 34.
5. ↑ Jokinen, Sanni. Viimeinen pukki. City-lehti 1999/15, s. 20.
6. ↑ Olson, Bo. Kajaani, The Old Capitol of The Kvens. Kajaneborg.com. Luettu 15. marraskuuta 2006.
7. ↑ Mainio, Tapio. Pronssista tykkiä etsittiin maatutkalla Kajaanissa. Helsingin Sanomat 6.12.2006
8. ↑ Merle, Michel. Bock Saga Documentation. Positive Foundation. 1987.
9. ↑ Knighton, Paul. The Bock Saga. Masters Thesis, Humanities. California State University, Dominguez Hills. 1995.
10. ↑ Internet Movie Database, Temppeli (1990). imdb.com. Luettu 18. marraskuuta 2006.
11. ↑ Joramo, Morten. Biografi / Produkter. majoramo.com. Luettu 18. marraskuuta, 2006.
12. ↑ Maksimainen, Heini. Kultaisen pukin perässä pohjoiseen. Kainuun sanomat, 31.7.2006, sivu A4.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Ior Bock: Bockin perheen saaga – kirjan kotisivu.
• (englanniksi) The Bock Saga – saksalaisen Udo Schneiderin ylläpitämä sivusto.
• (englanniksi) The Official Bock Saga Site – yhdysvaltalaisen Stuart Ricen ylläpitämä sivusto (ei Ior Bockin hyväksymä eikä nimestään huolimatta virallinen).