Carl Gustaf Wrangel

Wikipedia

Carl Gustaf Wrangel (23. joulukuuta 1613–5. heinäkuuta 1676) oli ruotsalainen marsalkka. Hän oli baltiansaksalaista sukua, hänen isänsä Herman Wrangel oli myös Ruotsin marsalkka ja Liivinmaan kenraalikuvernööri 1643.

Carl Gustaf Wrangel syntyi lähellä Uppsalaa ja kunnostautui 20-vuotiaana ratsuväenkapteenina kolmikymmenvuotisessa sodassa (1618–1648) katolista liigaa vastaan. Kolme vuotta myöhemmin hän oli eversti ja 1638 kenraalimajuri, sotien edelleen Saksassa. Vuoden 1644 sotaretkellä hän komensi laivastoa ja löi tanskalaiset Fehmarnin lähellä 23. lokakuuta.

Vuonna 1646 sodan edelleen jatkuessa hän palasi Saksaan marsalkkana ja seurasi Lennart Torstensonia Ruotsin joukkojen ylipäällikkönä. Tämä aseman hän piti kolmikymmenvuotisen sodan viimeiset kolme vuotta, joina Wrangelin ja Turennen johtamat ruotsalaiset ja ranskalaiset joukot taistelivat Baijerissa ja Württembergissa. Sodan päätyttyä 1648 hänestä tuli Pommerin kenraalikuvernööri.

Pohjan sotien (1655–1661) puhjetessa Wrangel komensi aluksi laivastoa. Vuonna 1656 hän komensi maajoukkoja Brandenburgin vaaliruhtinaan joukkojen kanssa Varsovan taistelussa. Vuonna 1657 Wrangel, nimitettynä valtakunnanamiraaliksi (Riksamiral), hyökkäsi Jyllantiin ja 1658 ylitti jäätyneen meren ja valloitti Kronborgin Tanskassa. Vuonna 1664 hänestä tuli valtakunnanmarsalkka (Riksmarsk). Asemassaan hän oli valtakunnanneuvoston jäsen. Kaarle XI:n astuttua 1660 alaikäisenä valtaistuimelle, valtakunnanneuvosto hallitsi Ruotsia.

Wrangelin viimeinen sota jäi kuitenkin kesken. Komentaessaan raihnaisena joukkoja Skoonen sodassa Brandenburgia vastaan, hänet kutsuttiin takaisin hänen veljensä paroni Waldemar Wrangelin Fehrbellinissä kärsimän tappion jälkeen. Wrangel kuoli Rügenissa Ruotsin Pommerissa 1676.