Christian Gottfried Ehrenberg
Wikipedia
Christian Gottfried Ehrenberg (19. huhtikuuta 1795, Delitzsch–27. kesäkuuta 1876, Berliini) oli saksalainen luonnontieteilijä. Hän oli aikansa merkittävimpiä ja tuotteliaimpia alan tiedemiehiä.
Hänen isänsä oli tuomari. Hän opiskeli ensin teologiaa, sitten lääketiedettä ja luonnonhistoriaa, ensin Leipzigissä ja vuodesta 1817 alkaen Berliinissä, missä hän tutustui kuuluisaan tutkimusmatkailijaan Alexander von Humboldtiin (1769–1859). 1818 hän väitteli tohtoriksi Berliinin ympäristön sienistä, Sylvae mycologicae Berolinenses.
1820–1825 hän teki tutkimusmatkan Egyptiin, Niilinlaaksoon ja Lähi-Itään yhdessä ystävänsä Wilhelm Hemprichin kanssa. Hän tutki muun muassa Punaisenmeren koralleja. Hemprichin kuoltua Massawassa Ehrenberg palasi Eurooppaan. Hän julkaisi tutkimusmatkan tulokset Symbolae physicae (1828–1834) molempien nimellä, sekä useita tutkielmia hyönteisistä ja koralleista.
1827 hänet kutsuttiin Berliinin yliopiston lääketieteen professoriksi. 1829 hän osallistui Humboldtin kanssa tutkimusmatkalle Venäjälle. Retkikunnan kolmas jäsen oli Gustav Rose. Paluunsa jälkeen hän keskittyi tutkimuksiinsa mikroskooppisista organismeista, joita siihen mennessä ei oltu tutkittu.
1831 Ehrenberg nai Gustav Rosen sukulaistytön Julien. Heille syntyi 4 tytärtä ja poika. Julie kuoli 1848. Vuonna 1852 hän avioitui toisen kerran Karolina Fricciuksen kanssa. 1855 hänet äänestettiin Berliinin yliopiston varakansleriksi. Reisiluun murtuma 1864 sorti hänet vuoteeseen pitkäksi ajaksi ja silmäsairaus uhkasi viedä häneltä näön, mutta onnistunut kaihileikkaus 1867 pelasti hänen näkönsä, ja hän pystyi vielä 7 vuotta jatkamaan tutkimuksiaan.
Lähes 30 vuotta Ehrenberg tutki vedessä, maaperässä, sedimenteissä ja kallioissa esiintyviä organismeja ja löysi tuhansia uusia eliölajeja, muun muassa leviä, siimaeliöitä ja alkueliöitä. Hän julkaisi aiheesta yli 400 tieteellistä kirjoitusta. Hän oli Royal Societyn jäsen vuodesta 1837.
Hänen kuolemansa jälkeen hänen mikro-organismien kokoelmansa sijoitettiin Humboldtin yliopistoon Berliinissä. Kokoelma käsittää muun muassa 40 000 mikroskooppista preparaattia, 3000 kynä- ja mustepiirrosta ja lähes 1000:n kirjeen kirjeenvaihdon.
Ehrenberg ja Hemprich nimesivät linnuista muun muassa vaaleakultarinnan, kääpiökertun ja punapyrstölepinkäisen.
