Delhin sulttaanikunta
Wikipedia
Käsite Delhin sulttaanikunta tarkoittaa useita islaminuskoisia dynastioita, jotka hallitsivat Pohjois-Intiassa Delhistä käsin vuosina 1206-1526. Näihin kuuluvat orjadynastia (1206-90), Khilji-dynastia (1290-1320), Tuqhluq-dynastia (1320-1413), Sajidi-dynastia (1414-51), ja Lodi-dynastia (1451-1526).
Islamilaisista arabit olivat jo 700-luvun alussa valloittaneet sillanpään Induksen suulta. Myöhemmin turkinsukuiset muslimit työntyivät syvemmälle Intiaan ja seldzukkipäällikkö Muhammad Ghurin valloitti 1100-luvun lopussa läntisen Pohjois-Intian. Hänen kenraalinsa, mamelukki Qutb-ud-din Aybak julistautui sulttaaniksi ja perusti Delhin sulttaanikunnan 1206. Sulttaanikunnan hallinto perustui orjiin, joita käytettiin korkeissakin asemissa hallinnossa ja armeijassa. Sulttaanikunnan pohjalle alkoi muodostua erityinen intialainen islam, mutta hindulaisuus ei kadonnut islamin rinnalta. Timur Lenk hävitti sulttaanikunnan pahoin vuonna 1398 aiheuttaen hajaannuksen Intian muslimien keskuuteen. Vasta 1400-luvun lopulla Lodi-dynastia nosti Delhin jälleen Pohjois-Intian hallitsevaksi voimaksi. Sen hävitti lopullisesti Mogulivaltakunnan perustaja Babur vuonna 1526.
[muokkaa] Lähteitä
- Intian kulttuuri, Asko Parpola, toim., Otavan Kirjapaino Oy 2005
