Diplomatiikka

Wikipedia

Diplomatiikka (kreik. δίπλωμα ransk. díplôma, passeport, kahtia taitettu paperi) on virallisten asiakirjojen, erilaisten diplomien ja muiden dokumenttien tutkimiseen erikoistunut tiede. Diplomatiikka on kiinnostunut näiden asiakirjojen luokittelusta, niin arvosta, niiden iästä ja niiden autenttisuudesta. Siten pidetään usein arkistoihmisten paleografiana ja eräänä historian aputieteenä.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Tutkimuksen kohde 3 Tunnettuja tapauksia 4 Lähteet 5 Bibliografia

[muokkaa] Historia

Diplomatiikan historian ylettyy aina 1400-luvulle saakka. Tuolloin ryhdyttiin kriittisesti tutkimaan keskiaikaisia luostareiden ja piispojen arkistoja. Nuo arkistot olivat täynnä erilaisia alkuperältään hyvinkin epäilyttäviä dokumentteja ja asiakirjoja. Jesuiitta Daniel Van Papenbroeck oli esittänyt voimakasta kritiikkiä asian suhteen ja vastauksena tähän kritiikkiin benediktiiniläismunkki Saint-Maurin luostarista, Jean Mabillon kirjoitti kuusi osaa käsittävän teoksensa De re diplomatica vuonna 1681. Kirjaa pidetään diplomatikka-tieteen tai ainakin historian aputieteen perustana ja siinä käsitellään eritoten mm. merovingiajan dokumentteja, jotka ovat peräisin Saint Denisin luostarista Pariisista, ja joiden aitoudesta Van Papenbroeck oli esittänyt epäilyjään.

Historiallisesti diplomatiikka oli pitkän aikaa suurimmaksi osaksi piispojen käyttämä tutkimustapa. Läntisessä Euroopassa kyseessä olivat tutkimuskohteina eritoten katolisen kirkon dokumentit. Ranskassa on perustettu yliopistotasoinen korkeakoulu, jossa voidaan erikoistua diplomatiikkaan laaja-alaisesti ja monipuolisesti.

[muokkaa] Tutkimuksen kohde

Viime vuosisadan toisella puoliskolla diplomatiikan problematiikka kehittyi monipuolisesti. Se kohdisti huomionsa mm. kulttuurihistoriaan ja kirjoitettujen tekstien historiaan.

Diplomatiikan kolme keskeistä periaatetta ovat kuitenkin pysyneet samoina. Ne ovat:

• On tutkittava materiaalia, jolle asiakirja tai dokumentti on kirjoitettu,
• Samoin on selvitettävä kirjoitustyyli ja aakkoset tai muu mahdollinen kirjoitustapa,
• Asiakirjan kieli ja sen kielen tyyli, millä se on kirjoitettu sekä sanaston käyttö ja yleinen ilmaisullinen tyyli on selvitettävä.

[muokkaa] Tunnettuja tapauksia

• Lorenzo Vallan todistus ns. keisari Konstantinuksen lahjakirjan epäaitoudesta
• Hitlerin päiväkirjat

[muokkaa] Lähteet

• George Tessier, Diplomatique, Raison être de la diplomatique, in Charles Samaran, L’Histoire et se méthodes, Paris 1981, pp.633-676.

[muokkaa] Bibliografia

• Arthur Giry, Manuel de diplomatique : diplômes et chartes. Chronologie technique, éléments critiques et parties constitutives de la teneur des chartes, les chancelleries. Les actes privés, Hachette, 1894, (uusintapainos Genève, 1975).
• Georges Tessier, La Diplomatique, PUF, coll. « Que sais-je ? », n° 536, 1952.
• Olivier Guyotjeannin, Jacques Pycke, Benoît-Michel Tock, La diplomatique, Brepols, coll. « L'atelier du médiéviste », n° 2, 1993.