Einar Gerhardsen
Wikipedia
Einar Henry Gerhardsen (10. toukokuuta 1897 – 19. syyskuuta 1987) oli norjalainen poliitikko Norjan Työväenpuolueesta. Gerhardsen oli Norjan pääministerinä kolmena ajanjaksona, vuosina 1945–1951, 1955–1963 ja 1963–1965. Hän on pitkäaikaisin pääministerinä toiminut poliitikko Norjassa. Monet norjalaiset kutsuvat häntä usein "Maan Isäksi". Gerhardsen oli yksi Norjan jälleenrakennuksen pääarkkitehdeistä toisen maailmansodan jälkeen.
Einar Gerhardsen syntyi Åkershusissa. Hän oli alun perin tietyöläinen, josta tuli sosialistityöväenliikkeen aktivisti 1920-luvulla. Hän muutti työväenpuoluetta kommunismista demokraattiseen sosialismiin. 1930-luvun puolivälissä Työväenpuolue pärjäsi hyvin kansallisessa politiikassa ja Gerhardsenista tuli Oslon pormestari. Toisen maailmansodan aikana Gerhardsen otti osaa Norjan vastarintaliikkeeseen natsimiehitystä vastaan ja oli vangittuna keskitysleireillä Grinissä Norjassa ja Sachsenhausenissa Saksassa. Heti sodan jälkeen Gerhardsenista tuli uuden hallituksen jäsen toukokuusta 1945 marraskuuhun 1945, jolloin pidettiin vaalit. Työväenpuolue sai vaaleissa ehdottoman enemmistön parlamentti Stortingissä ja säilyi enemmistönä vuoteen 1961 saakka.
Gerhardsen oli suosittu henkilö kansan keskuudessa virassa ollessaan ja sen jälkeen, vaikkakaan hän ei voinut olla salaamatta sosiaalidemokraattisia ajatuksiaan. Hallituksia Gerhardsen johti tarkalla talouspolitiikalla, jossa hallitus ohjasi kauppaa, teollisuutta ja pankkitoimintaa toimimaan markkinataloudessa. Suurta köyhyyttä ja työttömyyttä oli tehokkaasti vähennetty hallituksen teollistamispolitiikalla ja hyvinvoinnin järjestämistä progressiivisella verotuksella. Ulkopolitiikassa Gerhardsen liitti Norjan Läntisten valtioiden joukkoon 1940 lopulla ja Norjasta tuli NATOn perustajajäsen.
Gerhardsen sai arvostelua osakseen norjalaisen Noratomin As -yhtiön toiminnasta: hänen arveltiin tienneen Israelin käyttävän norjalaista raskasta vettä mahdollisesti ydinaseiden tekemiseen vuonna 1958.
1960-luvulla puolueella alkoi mennä huonommin, kun se yhdistyi heikommin menestyneen Sosialistityöväenpuolueen kanssa ja hallituksessa menivät paikat oppositiolle. Gerhardsen vetäytyi kansallisesta politiikasta vuonna 1969, mutta jatkoi vaikuttamista julkisuudessa kirjoituksin ja puhein. Hänen poliittinen vaikutuksensa on vieläkin merkittävä tekijä norjalaisessa politiikassa ja erityisesti hänen omassa puolueessaan.
