El Alameinin toinen taistelu
Wikipedia
| El Alameinin toinen taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa toista maailmansotaa | |||||||
 |
|||||||
|
|||||||
| Taistelijat | |||||||
| Liittoutuneet (pääasiassa Kansainyhteisön joukkoja) |  Saksa Italia |
||||||
| Komentajat | |||||||
 Bernard Montgomery |
Erwin Rommel |
||||||
| Vahvuudet | |||||||
| 200 000 miestä, 1 000 tankkia |
100 000 miestä, 500 tankkia |
||||||
| Tappiot | |||||||
| 13 500 kuollutta, 710 tankkia |
25 000 kuollutta, 30 000 vangittua ja 355 tankkia |
||||||
El Alameinin toinen taistelu käyttiin toisen maailmansodan aikana Pohjois-Afrikassa vuonna 1942 Egyptiä puolustavien brittien ja akselivaltojen välillä. Rommelin panssariarmeija oli ollut menestyksekäs ja pyrki Egyptiin.
El Alameinin ensimmäinen taistelu sijoittui kesälle (1. heinäkuuta–27. heinäkuuta). Tänä aikana ei saavutettu ratkaisevaa käännettä Pohjois-Afrikan rintamalla. Akselinvaltojen eteneminen kohti Aleksandriaa ja Kairoa kuitenkin pysäytettiin. Myös toinen hyökkäys elokuussa torjuttiin.
Ratkaisevaksi muodostui myöhemmin syksyllä (23. lokakuuta–3. marraskuuta) käyty toinen El Alameinin taistelu, noin 65 kilometriä Egyptin Aleksandriasta. Brittien 8. armeija, jonka päällikkönä toimi kenraali sir Bernard Montgomery, oli miesvahvuudeltaan kaksinkertainen verrattuna sotamarsalkka "Erämaan kettu" Erwin Rommelin johtamiin joukkoihin. Osapuolten vahvuus ennen toisen taistelun alkua oli briteillä 195 000 miestä, 1 029 panssarivaunua, 2 311 tykkiä ja akselivalloilla 104 000 miestä (50 000 saksalaisia ja 54 000 italialaisia), 520 panssarivaunua, 1 219 tykkiä.
Päivien taistelujen jälkeen Rommel kärsi tappion ja joutui vetäytymään lopulta Tunisiaan asti. El Alameinin taistelun jälkeen Rommel pyysi Hitlerilta lupaa siirtää Pohjois-Afrikan joukot Sisiliaan, mutta lupaa ei tullut. El Alameinin taisteluilla oli suurin merkitys akselivaltojen sotaonnen kääntymiselle Pohjois-Afrikan rintamalla. Tämän jälkeen aloite siirtyi liittoutuneille.
Britit menettivät 13 560 miestä, joista 4 610 kaatuneina ja kadonneina sekä 8 950 haavoittui. Akselivallat menettivät 25 000 kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina.[1][2]Tämän lisäksi noin 25 000-30 000 miestä vangittiin. Suurin osa panssarivaunuista tuhottiin.
